2015-08-30

Auringonkukat parvekkeella

Meidän parvekkeella on nyt aika pirtsakanvärinen meininki, kun kaksi auringonkukkaa kukkii täyttä häkää ärtsyn keltaisina. Nämä ovat matalia, aika pieniä auringonkukkia ja pidän niitä purkeissaan pöydällä, jolloin nämä näkyvät meidän lisäksi ainakin vastapäisille parvekkeille. Toivottavasti muillekin on näistä iloa! (Hupia varmaan on ainakin yhdestä kukkiinsa hurahtaneesta henkilöstä, joka käy nyppimässä, kuvaamassa, kastelemassa ja suunnilleen silittelemässä kukkia päivittäin... Nyt en kyllä yhtään tiedä kenestä puhutaan!)



Laitoin nämä siemeninä keväällä sisälle ja siirsin kesäkuussa parvekkeelle. Saattaa olla, että nämä hujahtivat vähän tarkoitettua pidemmiksi kun olivat niin kauan sisällä. Ensimmäinen kukista on kukkinut jo aiemmin ja palanut saman tien valkoiseksi ja kuivakaksi. No, aina ei voi onnistua! ;) 

Parvekkeella lämpö pysyy edelleen iltaan asti ja siellä voisi hyvinkin istua viettämässä pimeitä syysiltoja. Vähän vähemmälle on kuitenkin jäänyt tänä kesänä tuo parvekkeella ajan viettäminen, viime vuonna kun söimme tuolla suunnilleen kaikki syömämme ateriat ja minä pidin tuolla kotitoimistoakin niinä kesinä kun opiskelin. Kaurapuuro appelsiininpaloilla maistui tuolla muuten erityisen hyvältä. Nyt elo-syyskuussa onkin sitten viimeiset mahdollisuudet tuon tilan hyötykäyttöön, sillä syyskuun lopussa muutamme siihen uuteen asuntoon. 


Uudessa asunnossa on pieni piha, ja kuka tietää jos vaikka innostun sinnekin ripottelemaan auringonkukansiemeniä jokavuotisessa keväthörähdyksessäni. Vähän himottaisi istuttaa syksyllä vielä sipulikasveja, sillä luin jostain että niitä voi laittaa niin kauan kuin maa on sula. Olen sen verran luonnosta vieraantunut, ettei minulla on hajuakaan maan jäätymisen aikataulusta, mutta pitää kai koittaa sitten heti lokakuun alussa? En myöskään muista kovin tarkkaan mitä tuolla tulevalla pihalla on jo istutettuna (pihlaja? pieniä kuusia?!) ja mitä mihinkin mahtuisi. Toivottavasti edelliset vie ainakin koirankakkansa pois. Saattaa olla, että jos tästä sipulikukka-aiheesta ei enää kuulla, niin olen unohtanut koko asian ja keskittynyt johonkin muuhun (ei sillä että yhtään epäilisin suunnitelman onnistumista...). 

Nyt jatkan sunnuntain lorvailuja, jatkahan sinäkin! Kivaa sunnuntai-iltaa! :) 

- Miina

2015-08-24

Terveisiä laiturilta

Aika ihanaa, kun viikonlopulle sattui lämpimät ilmat ja vielä samaan aikaan minä satuin vähäksi aikaa laiturin nokkaan mökille istuskelemaan. Otin tietysti raivoisasti kuvia tästä taide-elämyksestä, eli sydämen muotoon taitellusta havunneulasesta, mutta kyllä siellä sielu ja silmät lepäsivät myös. Järvi oli ihan tyyni eikä ötököitäkään ollut liikkeellä minua kiusaamassa. :) 



En edes väitä olevani luontoihminen, sillä viime kesän mustikkareissun traumoista kärsin vieläkin (tosin vähän naureskellen) enkä tänä vuonna olekaan sinne hyttyshelvettiin hinkunut. Marjojahan saa poimittua myös kaupan pakastealtaasta. Ja onhan meillä se muuttokin, ja uskon että ihan varmasti ihan kaikki marjat pilaantuisivat muuttaessa ja pakastimia sulatellessa, kun on tuo muuttomatkakin niin kamalan pitkä (n. 500 m). ;) 

Mutta eikö olekin nuo luonnon värit kauniit?! Kirkkaan sininen tyyni järvi, aurinko ja uudelta puulta tuoksuva laituri.<3 Syksyn tai oikeastaan kypsyvän kesän tulon huomaa näistä väreistä – ei keskikesän kuvissa sinisyys ole ihan yhtä kaunista ja syvää. Taidanpa siis hilppasta joku päivä taas kuvaamaan luontoa enemmänkin, ehkä paikallaan olisi käynti kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa käyskentelin viimeeksi kesäkuussa. Merikin näyttäisi syksyllä varmasti parhaat värinsä, vai mitä luulette? Olen alkanut käyttää näissä luonto- ja maisemakuvissani kameran makroasetusta, tuntuu että sillä värit toistuvat parhaiten. Ei tämä varmaan kauhean oikeaoppista ole mutta itse tykkään kuvata niin! :D 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :) 

2015-08-17

Gluteenittomat omenaruusut

Pinterestissä seikkaillelle nämä omenaruusut ovat varmaan tutun näköisiä? Törmäsin itsekin vastikään siellä näiden söpöjen leivosten kuviin, etsiydyin leivosten alkulähteille eli Manuelan blogiin, ja päätin kokeilla näitä kauniita ruusuja gluteenittomana. Tekeminen ei nimittäin näyttänyt ihan kauhean vaikealta ja ainesosatkin olivat aika simppelit. Ainoa puutos oli, että minulla ei edelleenkään ole silikonista muffinipeltiä mutta nämä onnistuivat kyllä ilmankin!


Laitan tähän suomeksi ohjeen, mutta vaihekuvia minulla ei ole otettuna. Tahmaisilla käsillä ohjeiden lukemisessakin oli riittävästi, kameraa en jostain syystä halunnut uhrata tälle kokeilulle. Jos aiot kokeilla niin kannattaa katsoa tosi hyvät kuvalliset ohjeet Manuelan blogista

Omenaruusuja (6 kpl) varten tarvitset:

2 punaista omenaa
puolikkaan sitruunan mehu
vettä
jauhoja pöydälle
3 rkl aprikoosimarmeladia (tai muuta marmeladia)
kanelia
tomusokeria koristeluun

Suosittelen tuota Schärin lehtitaikinaa, se on valmiiksi yhtenä isona levynä, jota näitä leivoksia varten tarvitsee kaulita vain vähän. Gluteenittomat taikinat kun tuppaa ratkeilemaan helposti. Taikinaa pitää sulattaa ohjeen mukaan kolme tuntia, joten ole ajoissa liikkeellä. :P



Ylläolevissa kuvissa raa'at leivokset, jotka tungin ehkä aavistuksen liian pieniin muffinsikippoihin. Pahvikipot pysyivät kasassa mutta olivat hajonneet osittain sauman kohdalta lehtitaikinan turvotessa. Kypsinä kuorin muffinikupit pois leivosten ympäriltä ja siihen tuollaiset pahviset kipot olivat toimivat. 

Sitten niitä ohjeita, tässä siis suomeksi sen mukaan mitä itse tein:

1. Sulata lehtitaikina etukäteen.

2. Purista kulhoon puolikkaan sitruunan mehu ja vettä. Leikkaa omenat puoleksi, poista siemenkodat ja leikkaa omenat paperinohuiksi siivuiksi. Mitä ohuempia siivuja tein, sitä paremmin leivokset pysyivät kasassa raakana. Jätä omenaan kuori, sillä punaisesta kuoresta tulee ruusuihin väriä. Laita siivut heti leikkauksen jälkeen kulhoon, jossa on sitruunamehua ja vettä, etteivät siivut ruskistu. Vettä laitoin sen verran että siivut peittyivät. 

3. Laita omenaviipaleet samaisessa kulhossa mikroon noin kolmeksi minuutiksi jotta ne pehmenevät, minkä jälkeen niitä on helpompi käsitellä. Paksuimmat siivut eivät pehmenneet tarpeeksi kolmessa minuutissa, mutta käytin sitten vain niitä ohuimpia. 

4. Kauli lehtitaikina levyä isommaksi, niin että saat siitä leikattua kuusi n. 5 x 22 cm kokoista pitkulaista levyä. 

5. Sekoita aprikoosimarmeladi ja pari teelusikallista vettä keskenään, käytä mikrossa minuutin verran. En tiedä onko tämä välttämättä tarpeellista, marmeladista tuli näin aika lirua ja ajattelin että helpoimmalla olisin päässyt kun olisin vain levittänyt pelkkää marmeladia yhtä ohuen kerroksen. Riippuu varmaan marmeladin rakenteesta. Levitä marmeladi-vesiseosta leikkaamillesi kuudelle suikaleelle.

6. Kuivaa omenaviipaleet siivilässä.

7. Levitä omenat suikaleet yläreunaan limittäin (katso hyvä kuva alkuperäisestä ohjeesta), ripottele kanelia ja taita suikaleen alareuna yläreunaa kohti, niin että omenasiivut jäävät osittain lehtitaikinan sisään "taskuun", vain yläreunat ovat ulkopuolella. 

8. Rullaa varovaisesti lehtitaikina-omena-käärö rullaksi ja aseta se voideltuun (!) muffinivuokaan tai silikoniselle muffinipellille. Minulla parin ruusun lehtitaikinalevy ratkeili rullatessa mutta survoin ne silti sinnikkäästi muffinivuokaan ja niistäkin tuli ihan ok:n näköisiä. 

9. Paista alle 190 asteessa noin 40 minuuttia. Minulla reunat alkoivat tummua, joten peittelin ruusut loppuajaksi leivinpaperilla. Varmaan foliokin olisi käynyt ja ollut ehkä tehokkaampikin. 

10. Anna jäähtyä ja koristele tomusokerilla. Vie vaikka äidille lahjaksi äitienpäivänä. :) 

Alla vielä kuvat uunista tulleista leivoksista. Tomusokerit töräytin päälle ilman siivilää, joten ne meni tosi tasaisesti...



Paljon sievempiä yksilöitä näin niin Pinterestissä kuin netissäkin, mutta tuli näistä omistanikin ihan hauskan näköisiä. Gluteeniton lehtitaikina ei ehkä käyttäydy ihan samalla tavalla kuin tavallinen, kovin lehteviä näistä ei tullut. Kaiken kaikkiaan näitä oli ihan kiva näpertää ja makukin oli hyvä, ei tosin mikään sellainen että maun takia alkaisin värkätä näitä heti uudestaan tai kehittäisin näistä  itselleni seuraavan herkkuhimon kohteen. Ehkä aika tavallinen omenapiirakan maku mutta hieman erilaisessa muodossa. 

Minulle iski taas yhtäkkiä flunssa sekä korva- ja poskiontelokipu. Karmivan väsymyksen vuoksi nukuin päiväunetkin, vaikka vielä aamulla innoissani kävin pitkällä kävelylenkillä. Nyt on ihan veto pois, mutta toivottavasti taas muutamassa päivässä pääsen uuteen nousuun! ;)

Kivaa maanantai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

2015-08-14

Koko koti yhdessä kuvassa

Me nyt päädyimme ottamaan sen uuden asunnon ja muutamme lokakuun alussa. Toisaalta harmittaa luopua tästä pitkäaikaisesta kodista, mutta toisaalta on tosi ihanaa saada enemmän tilaa ympärille. Sekä sisustus- että siivousinto on tietenkin ihan alimmillaan nyt kun odotetaan uuteen asuntoon pääsyä. Tänään siivoilin vähän, tätä asuntoa nimittäin tulee katsomaan jo seuraava asukas. 

Hyvä muistutus tämän kämpän pienuudesta tuli, kun kiipesin keittiön kaapistolle ja tajusin, että voin nähdä sieltä melkein koko asunnon yhdellä silmäyksellä. Keittiön ja olohuoneen raja on nimittäin aika häilyvä: 


Vasemmassa alanurkassa keittiö, ylhäällä olohuone ja oikeassa alanurkassa eteinen, tai oikeastaan tuosta alkaa pieni käytävänmallinen eteinen. Makkaria kuvassa ei tietenkää näy. Kuva on otettu keittiön tiskipöydältä, joten itse kaapistoja ei kuvassa näy myöskään. Jos tässä asunnossa jotain inhoan, niin se on tuo keittiö. Kaikki kaapit ovat kapeita eikä keittiössä ole yhtään kunnollista kaappia kuiville aineille, kuten jauhopusseille, sokereille jne. Pöytätilaa on tiskikoneen leveyden ja kahden alakaapin leveyden verran, ja se pöytätila täyttyy jo vaikkapa kahdesta likaisesta lautasesta sekä vedenkeittimestä, kahvinkeittimestä ja hedelmäkorista, joille ei tosiaankaan ole tilaa kaapeissa. Paistinpannut ja kattilatkin saa kaappeihin vain survomalla. Pöytätilan puute ei ole kovin kätevää kun oikeasti tykkää laittaa ruokaa ja leipoakin silloin tällöin, ja täyteen ahdetut kaapit on aika riskialttiita tällaiselle tumpelolle. (Ja sitten vielä ihmetellään jos tulipalon sattuessa jollakin on hellan päällä tavaraa. Pakko olla kun muualle ei mahdu.)

Joten uusi keittiö, täältä tullaan...! 

No, on tässä asunnossa ollut hyviäkin puolia. Uudenkarheus, lämpimät lattiat, saunasta näkymät kohti auringonlaskua, iso lasitettu parveke, mukavat naapurit... Joku muu saa tästä tosi hyvän kodin ja me saadaan toivottavasti paremmin meidän tarpeisiin sopiva asunto taas vähäksi aikaa. :) 


Kun kerrankin oli suhteellisen siistiä, yritin etsiä jotain muutakin kivan näköistä kuvattavaa. Uusi villaviltti on Pentikistä, ja aion kääriytyä siihen koko ensi talveksi. Voitte sitten keväällä tulla rullaamaan käärön auki, ehkä toukokuussa? Edellinen lampaanvillaviltti on kestänyt hyvänä jo yli viisi vuotta, mutta nyt sen langat on alkaneet hieman purkautua. Veikkaan, että tämä uusi lämmike pysyy hyvänä ainakin yhtä kauan. :) 


Alemmassa kuvassa Sagaformin puinen pannunalunen ja ihanan tuoksuinen timjami rustiikkisen kuluneessa (köh köh) ruukussa. Tämän kesän kokkailuja varten ostimme muuten yrttisakset, jotka on osoittautuneet tosi hyviksi. Ei tarvitse yrittää pilkkoa yrttejä puukolla vaan voi leikata suoraan ruukusta. 

Tästä tuli nyt tällainen kummallinen sisustuspostausta muistuttava rääpäisy. Siskoni sanoi vasta, että kuvistani ei näy kämpän pienuutta. Tämä varmaan valaisi asiaa, yllätyitkö? :P 

2015-08-13

Pinkki-ihana avainnauha

Tärkein rituaali uuden työn aloittamisessa on tietenkin hankkia uusi nauha avaimille tai kulkukortille, eikö vaan? Minä tietenkin päädyin suorittamaan tämän rituaalin hyvissä ajoin jotta jää aikaa sitten sille muulle (öh, vähemmän tärkeälle) työhön valmistautumiselle – viime viikolla saapuneilla superihanilla akaateilla ei tosiaankaan ollut asian kanssa mitään tekemistä! Kivasti avainnauhastakin saa omanlaistaan prinsessakamaa kun itse tekee. Veikkaan, että tämä on taas yksi sellainen juttu, jolla korostetaan niitä puolia, joita ei voi peittääkään: olen pieni ja blondi ja nuori ja tykkään pinkistä. Ah, tätä uskottavuuden huipentumaa<3 



Totta puhuen pienuus, nuoruus, pinkkeys ja blondeus on varmaan omien korvien välissä, tuskin kukaan muu jaksaa asialla päätään vaivata. Kummasti sitä kuitenkin tiedostaa nämä ominaisuudet kun on tekemisissä itseä noin 30 senttiä pidempien, 30 kiloa painavampien ja 30 vuotta vanhempien oman alan konkarien kanssa. (No ei ne nyt kaikki näitä kriteereitä täytä, ainakaan yhtä aikaa!) Avainnauha on kuitenkin ihana ja sekään tuskin hetkauttaa ketään muuta mihinkään suuntaan. Tarvikkeita tilatessa minulla iski jokin kumma juttu aivoihin enkä katsonut lukon kokoa ollenkaan ja sain sitten tuollaisen minin. Kelvannee minulle. 


Helminä on ametistia omista kätköistä (violetit), viistehiottuja akaatteja (isot pinkit), pave-helmiä (kristallihärpäkkeet), preciosan biconekristalleja (kirkkaat kulmikkaat), helmiäislasihelmiä (pienet pinkit ja valkoiset), pari megaisoa kirkasta lasihelmeä ja japanilaisia siemenhelmiä (kirkkaita hopeasisuksella). Noin kasassa koru näyttää lyhyeltä, mutta on päälle 70-senttinen vonkale kuitenkin. 


Jospa tämä prinsessahärpäke pelastaisi minut tiukan paikan tullen pulasta, sillä tällä on varmaan vähän samanlainen rentouttava vaikutus kuin rukousnauhoilla joillekin. Näpräät vain erilaisia helmiä ja olo helpottuu heti. En kyllä suosittele seurassa tätä toteuttamaan jos et halua antaa kovin  mieleenpainuvaa vaikutelmaa itsestäsi.

No, hyviä ja tsemppaavia ajatuksia tämä koru on ainakin täynnä, niinkuin kaikki näpeistäni lähtevät yksilöt. Näitä on  muuten muutama nettikaupassakin myynnissä, ei tosin ihan samanlaisia kuin tämä, mutta tilauksestakin näitä teen esimerkiksi väritoiveen, pituuden yms. mukaan. :)

Nyt on tämän oman elämänsä prinsessan (heh, tämä on olevinaan ironiaa, samoin tuo pinkki-ihana...) aika mennä suihkuun ja nukkumaan (toivottavasti ei ole herneitä!) joten hyvää yötä kaikille!

2015-08-10

Turkinpippurijäätelökakku

Teimme viime viikonlopun herkuksi niin hyvää jäätelökakkua, että on melkein pakko vinkata siitä teillekin. Jos täällä vaikka sattuisi olemaan muita värikkäiden turkkareiden faneja? Tai jäätelökakkujen faneja? Tai muuten vain herkkusuita? Tuunattiin nimittäin aiemmin tekemääni jäätelökakkua niin, että laitettiin värikkäitä turkinpippureita murskana kakun väliin vaahtokarkkien tilalta ja saatiin niin makoisaa kakkua että se ei kauaa pakkasessa kestänyt.  


Teimme kakun leipävuokaan, aloitimme päällisestä ja lopetimme pohjaan. Kakku piti sitten kumota tarjoilulautaselle, mutta se ei ole ongelma kun kakun antaa jäätyä kunnolla ja kun vuoraa vuoan leivinpaperilla. Tähän herkkuun tuli siis:

1 paketti vaniljakermajäätelöä
1 daim-patukka (joita minun ei todellakaan kestäisi syödä... ensi kerralla korvaan jollain.)
n. puoli pussia värikkäitä turkkareita
kinuskikastiketta
suolattuja, paahdettuja pistaasipähkinöitä
pari-kolme riviä sulatettua suklaata koristeeksi
iso nökäre sulatettavaa voita ja vajaa paketillinen digestivekeksejä pohjaksi

Kakku kootaan leipävuokaan: ensin ohuita siivuja koko pohjan peitoksi, sitten daim-murskaa ja pähkinämurskaa sekä kinuskikastiketta. Sitten taas koko vuoan leveydeltä jäätelöä ja seuraavaan väliin daim-murskaa, turkkarimurskaa ja kinuskikastiketta. Seuraavaksi loppu jäätelö niin, että se peittää koko vuoan ja lopuksi jäätelökerroksen päälle keksipohja, eli yhteen sekoitettu sula voi ja murskatut keksit. Olen tehnyt vain kaksi väliä, koska silloin on helppo ajatella kuinka paljon jäätelöä mihinkin kerrokseen voi laittaa. Olen siis jakanut jäätelöpaketin mielessäni kolmeen osaan ja saanut siten aika tasaisia kerroksia jäätelöä. Uh, tosi älykästä? ;)


Myös pistaasipähkinät oli uusi kokeilu, ja suolattuina ja paahdettuina ne maistuivat tosi nameilta makean kakun seassa. Sisältä en sattunut ottamaan kuvaa, mutta se näyttää juuri siltä kuin kuvitteletkin: värikkäitä murusia ja jäätelöä kerroksittain. ;) 

Kannattaa kokeilla jos herkkuhammasta kolottaa ja vaivaa ei viitsisi juuri nähdä. Tämän pitää tosin jäätyä pakkasessa noin pari tuntia ennen syömistä. Parhaalta kakku maistuu vähän sulaneena, ja tietenkin parasta olisi jos paikalla olisi niin paljon syöjiä että kakku menisi kokonaan kerralla... Siinä tapauksessa kakku kannattaisi ottaa sulamaan hieman etukäteen, sillä jäisenä maut eivät ole yhtä voimakkaita ja leikkaamiseen tarvitaan lihaksia. 

Tämä käy myös gluteenittomasta leivoksesta, kun käyttää gluteenittomia keksejä. Fazer nimittäin listaa värikkäät turkkarit gluteenittomaksi tuotteeksi. Ja siitäkös minä tykkään... mun lempikarkkeja!<3

2015-08-09

Viikonlopun korvisprojekti

Sain kuin sainkin aiemmin mainitsemani korutarvikkeet kotiin ennen viikonloppua ja pääsin innoissani näpräämään uusia korviksia. Viikonlopun projekti oli tällaiset soutache-tekniikalla toteutetut isot korvikset, jotka päätyivät koristamaan meikäläisen omaa päätä. 


Näin isot korvikset eivät tarvitse enää kaulakorua kaverikseen. Korun koko korkeussuunnassa on vähän vajaa seitsemän senttiä, joten nämä ovat oikeasti aika näkyvät. Keskushelmi on preciosan kristallia ja 12 mm kokoinen, pienet hopeoidut metallihelmet on kolmemillisiä. Roikkuva helmi on lasia ja lankaosiot soutache-lankaa. Takapuoli on pehmeää nahkaa. Laitoin itselleni hopeoidut koukut ja käytän näin isoissa korviksissa myös tuollaisia stoppereita, jotka näyttävät kuvissa ällöttävän kellertäviltä kun nappasin ne vain joistain vanhoista koruista. Isot korvikset kuitenkin tarttuvat helposti huiviin tai kaulukseen ja tippuvat, joten turvaan omaisuuteni  mieluummin noilla pienillä kuminpalasilla, vaikka kuinka kellertäviä ovatkin. ;) 

Laskeskelin varsin että kuinka kauan tällaisten korvisten ompeluun menee aikaa ja päädyin noin viiteen tuntiin. Jokainen helmi ommellaan erikseen käsin ja koru vaatii myös suunnittelua, sillä soutache-lanka leikataan valmiiksi eikä sitä sitten voi ainakaan jatkaa millään, eikä hukkapalojakaan tee mieli kauheasti jättää...  


Minusta näistä tuli oikein söötit, vaikka en osannutkaan mitoittaa oikein pienten hopeoitujen helmien määrää ja siksi ensimmäisestä korviksesta tuli epäsymmetrinen. Tein sitten toisestakin toiseen suuntaan vinon, joten nythän vinous on sitten ihan tarkoitettua! ;) En usko että tuo vinous juuri käytössä ainakaan osuu muiden silmään, itsehän sitä kyllä takertuu niihin virheisiin ja ne oikein korostuvat kuvissa. Huono puoli on tietenkin myös se, etten itse voi ihailla näitä kun omissa korvissani kerran roikkuvat. ;)


Viimeisessä kuvassa on koru vielä takapuoleltakin kuvattuna. Takaosa on nahkaa, ja myös se ommellaan käsin kiinni koruun. Tuo pehmeä nahka on luultavasti korun kallein osa, mutta en silti halua korvata sitä huovalla tai muulla halvemmalla materiaalilla muutaman euron säästön vuoksi. En voi väittää olevani kovin hyvä ompelija (vielä!), mutta ihan kelvolliset noista minusta tuli – ainakin jos ei katso kovin läheltä tai tarkkaan. En ole tosiaankaan mikään ompelijatyyppi ja veikkaan että yläasteen käsityönopettajanikin saisi varmaan sydärin jos kuulisi että harrastan nykyään korujen ompelemista käsin, hah hah haa. 

Mitä tykkäätte näistä korviksista? Iskeekö isot korvikset vai ei?

Pitää tehdä vielä muutamat ennen kuin uskallan alkaa tehdä vastaavia myyntiin. Nytkin huomasi, että jo toinen korvis tuli paljon vähemmällä vääntämisellä ja onnistui paremmin, joten jo muutaman korun tekemällä oppii tosi paljon. Tällä tekniikalla saisi varsin näyttäviä koruja esimerkiksi häihin... Tilauksesta voin tietenkin tehdä nytkin vastaavia, aiemmat samantyyppiset tekemäni korvikset löytyy täältä. Lisää ihania soutachekoruja löytyy vaikkapa pinterestistä hakusanalla soutache. En suosittele, jos et halua koukuttua uuteen korutekniikkaan! ;) 

Kivaa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkavaa uutta viikkoa!

2015-08-05

Uusi työ ja uusi vuokra-asunto?

Tämä viikko on alkanut vauhdilla. Sain alkuviikosta tietää, että syksyllä aloitan uudessa työpaikassa osa-aikaisena. Varsinaisesti työt alkavat syyskuun alusta mutta aion alkaa valmistautua ja tutustua työhommiin jo elokuun puolella, etten ole sitten aivan pulassa kun työt alkaa. Helpotti kyllä henkisesti, sillä tämä toimettomuus ahdistaa taas hieman, samoin kuin raha-asiatkin. Tarvitsen tuon homman lisäksi luultavasti muutakin työtä tai sijaisuuksia, ja rahallisesti voisi olla kannattavampaa heittäytyä vaikka työttömäksi, mutta mieluummin silti otan tarjotun, vähäisenkin työmäärän vastaan kuin jään kotiin odottelemaan parempaa onnea ja ensi kertaa. Eihän sitä tiedä vaikka tuosta samasta paikasta saisin keväällä jo sitten enemmän työtä, ja näyttäähän se työnteko aina CV:ssä paremmalta kuin toimettomuus. Ja tuota hommaa odotan oikeasti ihan innolla! :) 


Tällä viikolla saimme myös tarjouksen uudesta vuokra-asunnosta, jota kävimme jo katsomassakin. Huomenna pitäisi osata sanoa otammeko tuon kaksikerroksisen rivitalonpätkän vuokralle vai emme. Käytännössä saisimme aika monta lisäneliötä ja oman pienen pihan, mutta luopuisimme  ainakin lattialämmityksestä ja lasitetusta parvekkeesta. Äh, maailman vaikein päätös (onneksi ei tarvitse vielä edes miettiä tosissaan asunnon ostamista!). Saas nyt nähdä mitä tehdään! 

Kuvaaminen ja muu hästäys blogin kimpussa on tällä viikolla jäänyt taka-alalle, yhtä ja samaa lasagneakin syötiin kolme päivää joten edes ruokajuttuja ei ole syntynyt. Eikä yksi toimeton täällä saa edes siivottua ja sisustettua, vaan käy alikierroksilla ja kyhjöttää sohvan nurkassa muiden blogeja selaillen. Nyt sain kuitenkin tilattua itselle hieman korutarvikkeita, joten toivottavasti sen tyylistä postausta luvassa loppuviikosta (jos ne nyt ehtivät tulla kotiin ennen viikonloppua!). 

Mukavaa keskiviikon iltamyöhää teille! :)

2015-08-02

Pari lomatuliaista: halppista ja hieman vähemmän halppista

Lähes neljänkymmenen asteen helteet eivät kauheasti innostaneet meitä viileän vaaleita pohjoissuomalaisia shoppailemaan, mutta siitä huolimatta jotain pientä reissusta tarttui mukaan. Vaatteet eivät oikein iskeneet (ostin halpakauppa Shanan treenivaatteita, yhden neuleen ja yhden topin... ) mutta iskin kynteni kuitenkin yhteen laukkuun ja lompakkoon. Nämä nyt eivät varsinaisesti ole mitään kovin espanjalaista – tai en ole ihan varma onko laukkumerkki Misako alkujaan espanjalainen? Voi vaikka ollakin. Misakossa oli kuitenkin rebajas eli alennukset meneillään ja pirtsakka oranssi laukku veti minua puoleensa. Yhdeksän euron hinta ei varsinaisesti ajanut minua laukun luota enää poiskaan. Nyt minulla on sitten uusi, ihan söpö arkilaukku, johon mätsäävät, täydellisen samanväriset muutaman euron kirppisavokkaat löytyvät jo eteisestä. Halpa kesälookki on nyt valmis. ;) 


Espanjassa monesta vaateliikkeestä jäi aika halpa, rääsyinen ja kemikaalintuoksuinen vaikutelma kesävaatealennusten takia. Koska tämä vaikutelma saatiin jo muualta, ei edes kiinnostanut lähteä katsastamaan (saati sitten haistelemaan, yh.) Barcelonan Primarkia. Myös Guessin kauppa pääkadulla oli yllättävän halppismainen, koto-Oulussa kun olen tottunut että tämän merkin tuotteet ovat hienossa vitriinissä Stockan alakerrassa muiden vähän fiinimpien merkkejen kanssa. No, Guessilläkin oli rebajakset menossa, ja iskin silmäni tähän söpikseen, ei-niin-krumeluuriin reilut pari kymppiä maksavaan lompakkoon.


Ja siis nyt minulla on oikea lompakko! Olen usean vuoden ajan käyttänyt pelkkää korttikoteloa tai kännykkäkotelossa olevia korttitaskuja valtavan korttimääräni raahaamiseen ja säheltänyt aina kassoilla oikeaa korttia etsiessä. Mutta nyt! Nyt minulla on ihan monta korttitaskua ja ihan kolikoillekin oma paikkansa. Enää ei tarvitse tonkia laukun pohjia pienten kolikoiden toivossa, eikä seteleitäkään tarvitse rullata korttitaskuun pieniksi tiiviiksi rulliksi ja sitten häpeillen suoristella tarpeen tullen... Olen ah, niin naurettavan onnellinen lompakostani! :D

Mutta näin materialistisen postauksen jälkeen en voi muuta kuin toivottaa teille kaikille henkisesti onnellista sunnuntaipäivää ja elokuun alkua! Kiva kun käytte täällä! :)) 

Psst. Blogini löytyy nykyään myös Blogipolku-palvelusta!

2015-08-01

Onnistuneiden falafelien salaisuus

Oletteko koskaan tehneet itse falafeleja? Meillä niitä on tehty muutamaan kertaan ja tähän mennessä aina valmiiksi liotetuista ja keitetyistä kikherneistä, eli niistä, jotka täytyy vain huuhdella ja sitten laittaa suoraan esimerkiksi salaattiin. Nyt kuitenkin tajusimme, että falafelien epäonnistuminen johtuu juuri herneistä: valmisherneistä tehtyjä falafeleja ei vain onnistu uppopaistaa! Ostimme siis kerrankin yön yli liotusta vaativia kikherneitä ja kas vain, falafeleistä tuli tosi hyviä ja rapeapintaisia, ei yhtään samanlaisia lölleröitä kuin uunissa paistamalla on tullut. :)


Hyvä falafel-ohje löytyy Appelsiineja ja hunajaa -blogista, täältä. Hyvää tulee, kun uskaltaa laittaa mausteita tarpeeksi ronskisti. Me olemme laittaneet ohjetta vähemmän tuoreita yrttejä ja säästäneet niitä aina kastikkeita varten, samoin olemme ostaneet GoGreenin herneitä 400 gramman paketin ja se on riittänyt, vaikka alkuperäisessä ohjeessa herneiden määrä on 500 g. Tästä määrästä tuli meille kahdelle ruokaa kahdeksi päiväksi (kun oli riisiä lisäksi) ja pari palleroa jäi vielä ylikin.

Falafeleihin tarvitset:

400 g kuivia kikherneitä
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
n. puolikas ruukku persiljaa
n. puolikas ruukku korianteria
1 vihreä chili
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
1 1/2 tl juustokuminaa (lempimauste!)
1 tl leivinsoodaa

runsaasti öljyä uppopaistamiseen

1. Liota herneitä yön yli. Vaihda välillä vesi ja kuivata herneet lävikössä liotuksen jälkeen.

2. Laita kuivaneet herneet, sipuli, valkosipulit, chili, yrtit, mausteet ja leivinsooda (eli kaikki ainekset) tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

3. Laita taikina lepäämään jääkaappiin tunniksi ja ota lämpenemään puoli tuntia ennen paistamista. (Me ei kyllä olla koskaan muistettu käyttää taikinaa jääkaapissa lepäämässä vaan ollaan paistettu heti! :O)

4. Muotoile taikinasta palleroita esimerkiksi leivinpaperin päälle.

5. Uppopaista reilussa määrässä öljyä. Paistamiseen menee 3-5 minuuttia per pallero. Öljy saa olla kuumaa, mutta varo silti polttamasta falafelejasi (tai näppejäsi tai asuntoasi). Nosta reikäkauhalla öljystä ja laita talouspaperin päälle. Syö tuoreena, sillä seuraavana päivänä nämä eivät maistu enää ihan yhtä hyviltä. 



Huomaa, että jos käytät valmisherneitä falafelit eivät pysy koossa uppopaistamisen aikana vaan hajoavat tuhannen töhnäksi kattilaan. Tämä johtuu siitä, että valmisherneet on keitetty jo kerran. Sivele siinä tapauksessa falafelien pinta öljyllä ja paista falafeleja uunissa 190 asteessa noin 20 minuutin ajan. Saat kevyempiä falafeleja, jotka tosin häviävät maussa ja rapeudessa uppopaistetuille. 


Olemme tehneet myös saman blogin ohjeen mukaisia kastikkeita. Kuvassa tahinikastike ja korianterikastike. Myös linkkaamassani Falafelit vaihe vaiheelta -postauksessa oleva tomaattichilisalsa on hyvää. Näihin kuvassa oleviin kastikkeisiin ei ole tarkkoja raaka-ainemääriä, vaan olemme vain laittaneet aineksia blenderiin ja sekoittaneet. Ja lisänneet toiseen vettä ja toiseen öljyä jos on tullut liian paksua... 

Tahinikastike:

Tahinitahnaa
vettä
persiljaa (vajaa puolikas ruukku eli se, mikä jäi jäljelle falafeltaikinasta)
valkosipulia
sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria


Korianterikastike:

korianteria (sen verran, mitä falafeltaikinasta jäi yli)
valkosipulia
hyvää oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Suosittelen kokeilemaan jos kaipaat repertuaariisi lisää kasvisruokaa. Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinaa voi myös pakastaa ja paistaa sitten kun nälkä yllättää. Tätä kirjoittaessa muuten tajusin, että en ole koskaan syönyt falafeleja missään ravintolassa, joten en tiedä onko nämä samanmakuisia kuin pikaruokaloiden mättöfalafelit. Vahvasti veikkaan että itse tekemällä saa parempaa. :)