2015-07-02

Voi keksi, mikä voikeksi

Tein valmistujaispirskeisiini hyviä voikeksejä, jotka muistuttavat vähän Hanna-tädin kakkuja, mutta ovat vielä helpompia tehdä. Nämä ovat sellaisia peruskeksejä, joita koukkuun jäädessään natustaisi varmaan pellillisen kerralla ja joissa ei ole mitään terveellistä. Voita ja sokeria enimmäkseen. Resepti on alunperin napattu talteen keksien valmistamista varten hankitusta Metaltexin pursotinpyssystä, jonka ohjevihkosessa resepti oli annettu englanniksi. Reseptissä oli epämääräisesti vain "jauhoja", joten uskoisin että resepti on alunperin tarkoitettu vehnäjauhoilla tehtäväksi. Minä olen vain korvannut vehnäjauhot Semperin gluteenittomalla Fin mixillä ja hyvin onnistuu – en tosin tiedä onko koostumuksessa jotain eroa tavallisiin. Keksit pysyvät kasassa, ovat sopivan rapeita mutta eivät kuitenkaan murene jos niitä päin katsoo (niinkuin joillakin gluteenittomilla kekseillä on tapana). :) 










Butter cookies eli (gluteenittomat) voikeksit

250 g voita
250 g sokeria
2 munaa
500 g Semperin fin mix -jauhoja
hyppysellinen suolaa
2 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa (huoneen lämmössä pehmennyt) voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat ja vaniljasokeri. Sekoita keskenään jauhot ja suola. Lisää jauho-suola-seos muiden aineiden joukkoon ja sekoita taikinaksi. 

2. Peittele kulho ja anna taikinan levätä liinan alla ainakin tunti.

3. Tee keksejä.

4. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Tuosta taikinasta tuli keksejä viidelle pellille. Kuvassa keksit ovat raakoja, koska olen nyt jo pakannut ne säilytysrasioihin, enkä ottanut kuvia valmiista tuotoksesta. 


Nämä kukkaset on tehty juuri sillä pursotinpyssyllä, se on oikeasti kätevä keksintekoon! Ei välttämättä varsinainen hyötytyökalu ihmiselle, joka tekee keksejä kerran-pari vuodessa mutta onhan se mukava olla olemassa ja voisi tuolla varmaan jotain muutakin pursottaa. Pyssyyn tungetaan taikinaa ja aina yhdellä napsautuksella pursottimesta pursuaa yhden keksin verran tavaraa. Tuollaiseen taikinamäärään pyssyä saa täyttää useamman kerran, joten se on vähän sotkevaa, mutta veikkaan että ainakin minulla enemmän sotkua tulisi jos yrittäisin vääntää keksejä jollain muulla keinolla. Viimeksi keksejä leipoessa ongelmana oli keksien tarttuvuus leivinpaperiin, mutta nyt sekin ongelma ratkesi kun toinen käsipari venytti paperin tiukalle aina siitä kohdasta, johon toinen pyssyn tähtäsi, ja ta-daa, keksit jäivät oikein hyvin paperiin kiinni. En tiedä, voisiko tuo tarttuvuus johtua gluteenittomista jauhoista... :) 

Mutta nyt näitä on tehty, rumat karsittu uhrautuvasti syömällä, ja oikeasti herkuttelemaan päästään lauantaina – jee! 

(Ja kylään tuleville vieraille: ei huolta, muutakin on leivottu. :D)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti