2015-07-31

Erilainen syksy

Huomenna on jo elokuu ja nyt on ilmeisesti myönnettävä että se virallinen kesä on mennyt, vaikka toisaalta tuntuu että edelleen odotan kesää tulevaksi. Aika on mennyt niin älyttömän nopeasti. Toivottavasti lämpimiä kelejä saadaan vielä elo- tai syyskuussa, vaikka pakko myöntää että vilkuilin tänään vähän jo syysvaatteita. Tämä syksy on minulle ihan erilainen kuin mitkään aiemmat, sillä en vieläkään tiedä mitä teen ja missä. Valmistumisen jälkeen kuviot on edelleen ihan auki, vaikka yhdestä paikasta on ehkä toivottavasti jotain jo luvattukin. Ei mitään täysin varmaan kuitenkaan, ja sekös vähän alkaa ahdistaa. Aiempina vuosina olen jo keväällä tiennyt, että opinnot jatkuvat samaan malliin enkä joudu tutustumaan mihinkään uuteen tai muutenkaan poistumaan rakkaalta yliopistolta. Olisipa helppo jämähtää tuohon ja jatkaa ikuisuusopiskelijana vielä opintoja, muka täydentää muutenkin pistemäärältään ylisuurta tutkintoa. 



Mutta vaikka kesä on mennyt valmistumisen jälkeen tosi lupsakasti ja rennosti kotona työttömänä lojuessa, en silti malta odottaa töitä ja työntekoa. En jaksa enää kovin montaa sellaista aamua, jolloin herätessään tietää ettei ole mitään sovittua ohjelmaa luvassa. Enkä jaksa yhtään sellaista päivää ettei ole sovittuna tapaamista tai kyläilyä kenenkään kanssa. Käyn jotenkin ihan alikierroksilla ja odotan innolla vain että pääsisin taas tekemään jotain oikeasti hyödyllistä, tapaamaan hirveät määrät ihmisiä ja hössöttämään ympäriinsä, sillä ei minua oikeastikaan ole tarkoitettu tämmöiseen kotona vanumiseen...! 

Sattuuko lukijoissa olemaan ketään samassa tilanteessa olevia? Minun onnekseni työnantajien kesälomat kohta loppuvat ja sitä odotellessa toivon niiin paljon, että pääsen pian tositoimiin. 

Tule jo, syksy (ja työpaikka)!

2015-07-29

Hyvää siemenistä: gluteeniton näkkäri

Tuorein leipähurahdukseni taitaa olla siemennäkkärit, joita vähän jälkijunassa innostuin kokeilemaan muutama viikko sitten. Sittemmin näitä on meillä tehty monesti iltaisin sekä nälkään että napostelunhimoon – niin hyviä nämä on! Suurin blogistanian siemennäkkäri-innostus meni varmaan jo vuosia sitten mutta ainahan sitä tällaisiin ehtii mukaan myöhemminkin... Ainakin jos tekisi vain itsekseen eikä liikoja huutelisi jälkeenjääneisyydestään netissä. :)



Siemenistä saa kuituja, proteiinia, hivenaineita, vitamiineja ja terveellisiä rasvoja, joten sikäli ne ovat ihan tervetulleita meikäläisenkin ruokavalioon. Joidenkin mukaan siemenet alentavat tulehdusarvoja ja jopa vaikuttavat sydämen, verisuonten ym. terveyteen. Siemenet kannattaa pureskella huolella, jos oikein haluaa terveyshyötyjä ajatella ja nyhtää kaiken hyödyn irti. Laitan ohjeen tähän, saattaahan olla että joku muukin on jäänyt näistä ihan paitsi. Samansuuntaisia ohjeita on netti pullollaan, mutta tämä on meillä hyväksi havaittu. Ihan ensimmäiset näkkärit tein kokonaan jauhottomalla reseptillä mutta ne eivät valitettavasti onnistuneet kovin hyvin eivätkä pysyneet kasassa. 

Tarvitset:

2 dl maissijauhoja (tai 1 dl maissijauhoja ja 1 dl tattarijauhoja)
3/4 dl auringonkukansiemeniä
1/4 dl pellavansiemeniä
1/4 dl chiasiemeniä
1/2 dl seesaminsiemeniä
1/2 dl kurpitsansiemeniä
1/2 dl oliiviöljyä
2,5 dl kiehuvaa vettä
suolaa

Tekeminen on helppoa ja vaivatonta:

1. Sekoita kuivat aineet.
2. Lisää öljy ja (vedenkeittimessä kiehautettu) vesi.
3. Sekoita tasaiseksi ja levitä pellille. Tästä selviää helpommalla ja käsiä sotkematta kun laittaa käden muovipussiin ja levittää sillä. Ohjeesta tulee noin pellillinen. 
4. Leikkaa näkkärin muotoisiksi paloiksi.
5. Paista 150 asteessa noin 50-60 minuuttia.
6. Jäähdytä ja syö pois :) 


Muutama pellillinen näitä ehti upota ennen kuin sain vihdoin napattua kuvat itse näkkäreistä, jotka ovat tällä kertaa vähän tavallista tummempia tattarijauhojen vuoksi. Tattarijauhot ovat samantapaisia kuin soija; niitä pitää syödä monta kertaa ennen kuin makuun tottuu. Esimerkiksi soijajugurttia ensimmäisiä kertoja syödessä maku oli aika ällöttävä, mutta nykyään se maistuu ihan neutraalilta. 

Mukavaa... hmm... keskiviikkoiltaa kaikille!<3 :) 

2015-07-27

Lomakuulumisia Barcelonasta

Niin vierähti viikko Barcelonassa. Oli lämmintä, rentoa ja mukavaa. Ravasimme ympäriinsä turistikohteissa ja kaupungilla, rannalla ja Montjuicin kukkulalla. Kävimme tsekkaamassa myös Camp noun jalkapallostadionin ja minäkin ah niin suurena jalkapallofanina viihdyin siellä ihan hyvin, vaikka jonot olivat ihan törkeän pitkät (olisi pitänyt ostaa liput netistä!). Camp nou oli aikamoinen turistikohde ja siellä kiersimme stadionia muiden mukana määrättyä reittiä pitkin. Kierros johdatti meidät kolmeen just for fun -kuvaan, joita meille sitten yritettiin kaupitella hienossa kansiossa 45 euron hintaan... Kiitos mutta ei kiitos. ;D 

Parasta ja pahinta oli tietenkin lämpö ja heinäkuun armoton aurinko. Hotellimme oli Poble secin kaupunginosassa, joka ei ole ainakaan vielä kokonaan turistien valloittama vaan siellä pääsimme vähän haistelemaan paikallista elämääkin, vaikkakin osuimme jollekin lähiöfestariviikolle ja kolmena iltana sattumalta pääsimme kuuntelemaan livekonsertteja ihan hotellimme takana menevällä kävelykadulla (Carrer de Blai). Hotelli oli ison tien (Av del Paral-lel) varressa ja ihan vierestä pääsi paikallisbusseilla joka paikkaan. Keskustaankin kävelimme tuosta pari kertaa, samoin placa d'espanyalle. 


Ylläolevassa kuvassa minä räplään vaivautuneena sormiani Gaudin suunnitteleman talon edustalla. Olihan ne erikoisia! Samalla reissulla käytiin katsomassa Picasso-museo, joka myös oli melkoinen turistikohde. Sinne olisi kannattanut ostaa lippu etukäteen, sillä jonot olivat aika pitkät, ja noin puoli tuntia jonotettuamme saimme liput parin tunnin päähän. Museon saikin kiertää rauhassa, koska sinne otettiin sisälle vain tietty määrä porukkaa. 



Matkustimme lopulta vain toisella aikomistamme köysiradoista, sillä, joka ei mennyt meren ylitse vaan kiipesi Montjuicin vuorelle/kukkulalle (Teleferic de Montjuic). Laskelmoimme, että toiseen rataan vuorelta rannalle (Teleferico del puerto) olisi varmasti pitänyt jonottaa vielä kauemmin, sillä niitä meni kerralla vain kaksi. Noita pienempiä taas pyöri koko ajan ja päätimme mennä radalla vain ylöspäin. Kävelimme sitten puistoja pitkin alas. Hotellimme oli aika hyvällä sijainnilla myös tuota köysirataa ajatellen, sillä kävelimme köysiradan aloituspisteeseen suoraan hotellilta muutaman korttelin matkan. 


Kuva hotellin katolta. Hotelli oli Melon district Poble Sec ja se oli hintaansa ja sijaintiinsa nähden hyvä, mutta ei tosiaan mikään luksushotelli. Kerroksessa oli yhdeksän huonetta ja yhteinen keittiötila, joka oli ihan ok. Henkilökunta oli ystävällistä ja aulassa oli tietokoneet, hintaan sisältyi matkalaukkusäilytys ja kaikki toimi muutenkin tosi hyvin. Heillä oli myös pari pyörää vuokrattavana ja alakerrassa olisi ollut aamuisin kahvila. Ilmeisesti hotelli on enimmäkseen nuorille suunnattu mutta tosi rauhallinen se oli, ja henkilökuntaa oli paikalla 24/7. Google mapsilta löytyy kuvia jopa hotellin sisältä. Kuvassa taustalla näkyy Montjuicin kukkulaa. Alla oleva kuva on kukkulan laella olevan linnan katolta. Sieltä avautui hulppeat näkymät välimerelle ja kaupunkiin ja pääsylippu linnaan oli muistaakseni kolme euroa. 


Rannalla kävimme vain yhtenä päivänä ja se oikeastaan riitti, vaikka ihan mukava tuolla oli makoilla. Ihmisiä oli aika paljon mutta tunnelma oli kuitenkin rauhallinen. Rannalla ei ollut pukukoppeja, mikä hieman yllätti, ja jouduimme vaihtamaan uikkarit pahanhajuisissa vessoissa. Suihkut ja ravintolat kuitenkin löytyi, samaten poislähtiessä löysimme penkkejä, joilla olisi voinut ottaa aurinkoa vähemmän hiekkaisissa tunnelmissa jos olisi tiennyt penkeistä etukäteen.  


Placa d'espanyalla oli hieno suihkulähdetapahtuma tuon alla olevan kuvan taustalla näkyvän linnan edessä iltaisin. Myös sinne osuimme sattumalta yhtenä iltana. Kuva on otettu entisestä härkätaisteluareenasta muokatun ostoskeskuksen näköalatasanteelta, jonne pääsee ilmaiseksi ostoskeskuksen liukuportaita pitkin ja ilmeisesti maksullisesti suoraan hissillä. 


Viimeisessä kuvassa eläinparkoja Barcelonan eläintarhassa. Tarhassa oli leijonia, virtahepoja, korppikotkia ja monen monta eläintä, jota en ollut ennen nähnyt. Useimmat retkottivat reporankoina tarhan kuumuudessa, vähän olisi tehnyt mieli itselläkin retkottaa noin. 


Tämä loma oli ihan hyvä yhdistelmä turistikohteita ja tavallista hengailua. Pahimmat kohteet olivat ehdottomasti Camp nou ja Picasso-museoon jonotus. Sagrada familia -kirkko olisi varmasti ollut aika hulppea mutta sinne emme jaksaneet ostaa lippuja vaan kävimme satojen muiden turistien kanssa ihailemassa sitä vain ulkoapäin. Lisäksi luuhasimme muutamassa puistossa ja ostoskeskuksessa, mutta ajankohta ei ollut kaikkein paras shoppailuun, sillä käynnissä oli alennusmyynnit. Ja senhän tietää ettei minun kokoisia vaatteita juuri löydy alennusmyynneistä, eikä alkukesän minivaatteita jaksa muutenkaan ostaa kun niille ei täällä juuri käyttöä ole (tai sitten olen vain vanha kalkkis kun en jaksa innostua pakarat paljastavista shortseista ja sekä napaa että tissejä esittelevistä pikkupikkutopeista, joissa paleltuu kun aurinko menee pilveen). 

Barcelonasta jäi hyvä fiilis, meiltä ei varastettu mitään eikä koettu mitään uhkaavia tilanteita. Paikalliset puhuivat aika kehnoa englantia eivätkä tienneet mitä gluteeniton tarkoittaa. Ruoka oli ihan hyvää mutta vain parissa paikassa sain tilattua virallisesti gluteenitonta ruokaa, muutamassa muussa otin pelkän salaatin tai grillatun kanan /kalan ranskiksilla. Mahaan sain ikävän ihottuman, jonka oletan johtuneen jostain ruuasta, mutta miksipä se ei olisi voinut johtua myös vaikka aurinkovoiteesta tai hikoilemisesta. Kivoin ruokalöytö oli Dino-niminen jäätelöbaari hotellin takana Carrer de Blai -kävelykadulla. Sieltä sai vegaanista (eli laktoositonta), itsetehtyä jäätelöä gluteenittomalla tötteröllä. 

Reissun jäljiltä jalat on ihan puhki ja ihmiskiintiö ehkä hetkeksi täynnä. :D Reissussa oli ihanaa ja olisinpa halunnut tuoda edes osan tuosta lämmöstä mukanani, mutta toisaalta on myös ihanaa palata kotiin omien ruokien ja rauhan pariin. 

2015-07-21

Kuvia kesästä kerran

Hehe, olen nyt niin lomalla että ei juuri ole kerrottavaa. Onneksi kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä niitä reilu pari tuhatta... Kuvat on otettu yhden viikonlopun mökkireissulta. Oli niin kaunista ja kirkkaan vihreää, keskikesä parhaimmillaan ja muutenkin leppoisa fiilis. Pienen sateen jälkeen pikkuruiset ötökätkin kerkesivät kuviin. :)



Ihania vesipisaroita! Niitä on niin kiva kuvata ja harjoitella etenkin tarkennuksia. Muutenkin tykkään luontokuvissa sumeasta taustasta ja selkeästä etualan kohteesta – se varmaan näkyy täällä blogissa! 

Nyt jatkan lomailua ja rentoilua, tulin vain heittämään pienet terveiset! En ole unohtanut blogia enkä teitä!<3 Kiva huomata, että käytte täällä :)

2015-07-19

Herkkumehujäätä hedelmistä

Tänä kesänä olen pari kertaa tehnyt näitä superhelppoja mehujäitä pakastimeen ja imeskellyt sieltä sitten pahimpaan herkkuhimoon. Helteitä varten näitä ei ole juuri tarvinut syödä, päinvastoin, olen  lähinnä vilttiin kääriytyneenä näillä  herkutellut... Osakeinona herkkuhimon helpotukseen on tietenkin jäätelöiden raikas ulkoasu; ihanat värit ja makeat maut. 


Ihana näköinen, vai mitä? :P 


Täytteenä näissä on sitruunaa, kiiviä, mansikkaa ja yllätysherkkuna sitruunamelissan lehtiä. Juomana tuorepuristettua appelsiinimehua. Jäädytin yön yli pakastimessa ennen kuin maistoin ensimmäiset. Yritin painella täytteet oikein kauniisti muottien reunoille; jotkut onnistuivat hieman paremmin kuin toiset... :) Teettekö te tällaisia? Onko sinulla hyviä reseptejä muillekin jakoon?

2015-07-16

Lomasta ja ruokarajoitteisen matkajännäämisestä

Täällä ollaan todellakin lomatunnelmissa! Nukun milloin sattuu, syön milloin sattuu, siivoan silloin kun jaksan, luen enimmäkseen kirjoja ja välttelen kaikkia kotitöitä... Yhtenä aamuna yritin laittaa herätyskellon soimaan (vähän omaatuntoa kolkutteli tämä vetelehtiminen), mutta tyynesti sitten kuitenkin jatkoin unia supertarpeellisen ja tehokkaasti herättävän sarastusvalon loisteessa. Laiska mikä laiska! Lohduttaudun sillä, että tämä rento elämänrytmi voi sopia hyvin myös pian starttaavalle matkalle kohti kesää ja lämpöä! Matkalle, jolle en todellakaan aio ottaa tablettia tai tietokonetta mukaan. :) 


Olen matkustanut viimeaikoina (tai muinakaan aikoina, ketä nyt yritän huijata?) aika vähän ja keksinyt nyt uuden jännäämiskohteen lomilla: mistä saan oikeanlaista ruokaa? Suunnitelmissani on ottaa mukaan mahahappobakteereita ja huikeassa yhden tähden hotellissamme on keittiömahdollisuus (ei aamupalacroissanteille!), mutta tarkoituksena on kuitenkin syödä enimmäkseen ulkona. Ahh ja argh. Kotona ja tutuissa ravintoloissa rajoitteet (miten Tomossa on saatu kurpitsaan gluteenia?) eivät juuri hidasta, mutta heti uuteen paikkaan mennessä saatan olla ihan sormi suussa syömisten kanssa, kun niistä ei saakaan omalla äidinkielellä kysellä.

Todellisuudessa olen lähdössä niinkin eksoottiseen ruokakulttuuriin kuin Espanjaan, Barcelonaan, mutta pitäisi varmaan silti opetella tätä the ruokaongelmaa varten muutama paikallinen ravintoon liittyvä sana (myös inhokkiruoat etten ota vahingossa niitä takuuvarmalla sormella jonkin osoitus ja katumus -menetelmällä) niiden aiemmin epävarmasti osaamineni numeroiden 1-10 lisäksi. :D 


Olen kyllä jo varautunut muutamalla välipalapatukalla ja kaiken järjen mukaan Espanjassa voi aika turvallisesti syödä ainakin paellaa ja tortillaa (eli perunamunakasta). Kasvikset ja kalat ilmeisesti ovat myös kuumaa kamaa Katalonialaisessa ruokaympyrässä, mutta on tietenkin eri asia uskallanko tökätä summassa jotain epämääräisesti kalaa muistuttavaa espanjalaista sanaa koko ajan peläten että lopulta saan eteeni esimerkiksi vehnäjauhoissa paneroituja ostereita...

Onko teillä kokemuksia ruokarajoitteista ulkomailla? Tai vaikka juuri Barcelonassa? 

Olen löytänyt tähän mennessä yhden hyvän vinkin ravintolasta, jossa ruokavaliot on selkäesti ilmoitettu. Paikan nimi oli Flax & Kale, netistä löysin ruokalistankin. :)


Syömisjännäämisen lisäksi olen kyllä ehtinyt jo näin hyvissä ajoin jännäämään muutakin: aiotaan nimittäin kokeilla köysirataa! Ja se menee myös meren päällä! Ja minulla on pieni korkeanpaikankammo. Hyvä itsensävoittamisloma siis tulossa sitten kun sen aika vihdoin koittaa... Ilmoitan toki, jos jään henkiin ja selviän ilman suurempia vatsanpuruja... ;)

Nyt kuitenkin olen vielä turvallisesti kotona villapaitaan ja -sukkiin kääriytyneenä. Ei puhettakaan epämukavuusalueesta. Mukavaa keskiviikkoiltaa (tai torstaiyötä, ihan kummin vain)!<3 :) 

2015-07-13

Parsarittoa, nam!

Tein tässä eräänä päivänä niin mainiota parsarisottoa että ajattelin jakaa ohjeen teillekin. Tänä kesänähän aioin kokeilla erilaisia risottoja ja muutamaa erilaista ohjetta olenkin testannut, erilaisin menestyksin. ;) Tämä risotto oli kuitenkin niin hyvää (ei varmaan yhtään johdu voista ja tuoreista yrteistä) että ajattelin dokumentoida tuon ohjeen tänne talteen, vaikka se onkin alunperin WTD-Natan blogista, täältä


Tein ohjeeseen pieniä muutoksia sen mukaan, mitä itse risottoon laitoin, mutta melkein samanlainen se silti on. Käykää katsomassa alkuperäinen reseptikin jos esimerkiksi paremmat kuvat kiinnostaa. Minä olin niin nälkäinen etten kauheasti pysähtynyt kuvailemaan. Hyvä, että sain tuon basilikan lehden roiskaistua annoksen päälle muka-koristeeksi! ;) :D

Parsarisotto 2:lle 
  • risottoriisiä kahdelle
  • kasvislientä
  • 2 kevätsipulia varsineen
  • 2 kynttä valkosipulia
  • öljyä
  • nippu tuoretta parsaa (Löysin aika ohuita parsoja ja minusta ne toimivat tosi hyvin tässä.)
  • parmesaania 
  • tuoreita yrttejä (minä käytin basilikaa, oreganoa ja timjamia, alkuperäisessä ohjeessa ei mainittu mitään näistä... )
  • sitruunan mehu ja kuori
  • voita
  • pikkuisen suolaa ja pippuria
1. Keitä kasvisliemi (keitin itse pienen kattilallisen lientä kasvisliemikuutioista). 

2. Pilko sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä kattilassa reilussa määrässä oliiviöljyä. 

3. Lisää öljyyn riisi ja kuullota sitäkin keskilämmöllä hetken ajan kunnes riisi muuttuu vähän läpikuultavaksi.

4. Lisää kasvislientä vähän kerrallaan kunnes riisi on lähes valmista (noin 10 minuuttia). 

5. Halutessasi kuori parsat (minä aioin, mutta en sitten jaksanut kun olivat niin ohuita) ja katkaise parsasta kova varsiosa pois, pilko pieniksi paloiksi ja lisää risottoon mukaan. Kypsennä 4-5 minuuttia. 

6. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunan mehulla.

7. Raasta juusto ja sitruunan kuori, hienonna yrtit ja sekoita ne keskenään kulhossa. 

8. Nosta risotto liedeltä, lisää risottoon reilu nokare voita ja juustoraaste-yrttisilppu-sekoitus. Sekoita, kunnes voi ja juusto sulaa. Tarjoile heti. 


Parmesaanijuusto on tosi suolaista, joten suolaa ei minusta tarvitse kovin paljon lisätä. Nämä risotot vaativat hieman seisoskelua lieden äärellä mutta ovat silti aika helppoja ihan arkiruuiksikin. Tykkään näistä myös siksi että näihin saa upotettua kasviksia eikä lihaa välttämättä vaadita. Tämän kanssa yhteen kyllä sopisi vaikka jokin kala... 

Kannattaa kokeilla! :) 

2015-07-12

Päivän vihreät

Näin kesällä vehreys saa yltää keittiöön asti. Tuoreet salaatit ja muut vihreät jotenkin kummasti tarttuvat kaupasta mukaan paljon helpommin kuin talvella, näyttäväthän ne niin hyvältä ja tuoreelta nyt. Samoin yrttipuskat ovat paremmassa iskussa ja niitä tulee käytettyä ruokiin enemmän. Teen vihersmoothieita aina silloin tällöin, pari kertaa viikossa, ja nyt olen keksinyt laittaa välipalasmoothien sekaan sitruunamehun tilalta kunnon siivun sitruunaa ja muutaman sentin tuoretta kuorittua raparperia. Tulee kirpeää! Näiden lisäksi sitten niitä perusaineksia: appelsiinia, kauramaitoa, inkivääriä ja salaatinlehtiä (Cosmopolitan-salaatti on muuten hyvä). Välillä lorautan myös vähän oliiviöljyä noihin smoothieisiin. Tänään ostin kaupasta seuraavaa annosta varten myös ah, niin ihanan tuoksuista sitruunamelissaa. Veikkaan että tulee hyvää! :) 


Vihreältä näyttää (vielä) myös parvekkeella, sillä auringonkukat on vasta aloittamassa kukinnan luultavasti kohtapuoliin... Toivotaan isoja ja pirteän keltaisia kukkia! Matalat isoauringonkukat on menestyneet ihan hyvin mutta valitettavasti korkeat kuolivat kaikki pois. Viimeinenkin katkesi ennen kuin sai paksunnettua vartta tarpeeksi. En kyllä tiedä kuinka helisemässä niiden kolmimetristen kukkien kanssa olisin ollut jos ne olisivat selviytyneet ja kasvaneet niin isoiksi kun luvattiin. :D


Viimeisessä kuvassa myös jotain vihreää: salaatinlehtitortillat! Nämä korvaavat meillä vehnätortillat, ja alkavat jo maistua henkisestikin paremmalta kuin ne viimeeksi vuosia sitten syödyt vehnälätyt tai kaasuun pakatut gluteenittomat kuminpalat ikinä. Naudan jauhelihalla ja kasviksilla täytettynä nämä on suorastaan dieettiruokaa, mutta mahdollisimman rasvaisen creme fraichen ja juustoraasteen kanssa uppoaa vielä paremmin. ;)


Tortilloita varten ostan myös Cosmopolitan-salaattia, siinä on tarpeeksi isot ja helposti irroteltavat lehdet. Varmaan jäävuorisalaatistakin saisi ihan kätevästi kuorittua kokonaisia lehtiä (on meillä niitä ehkä joskus ollutkin nyt kun oikein asiaa mietin...). Nuo kuvan lehdet sai kääräistyä ihan hyvin täytteiden ympärille ja syöminen on vähintään yhtä siistiä kuin niiden vehnäläpysköiden kanssa. 

Kesä kyllä innostaa kasvispitoisen ruuan laittoon ja meillä on tehty viimeaikoina myös superhyvää parsarisottoa ja bataattihamppareita. Hyvännäköisten ruokien kuvaaminen inspiroi tietenkin vielä entisestään, toivottavasti tekin tykkäätte. :) 

Mukavaa sunnuntai-iltaa! 

2015-07-08

Kesäflunssaa ja -kuvia

Kylmän kesän kruunajaisiksi olen saanut nyt jostain kesäflunssankin. Poskiontelot ja korvat tukossa ei kauheasti aurinkoa edes kaipaa, mutta kylläpä tämä sairastaminen ottaa päähän. Viime yönä valvoin monta tuntia kesken unien ja nyt sitten aamulla otin univelat kiinni ja nukuin tosi myöhään, ehkä yhteen asti. Veto on vähän pois, ja jouduin perumaan tämän päivän menot etten tartuttaisi muita. Kotona hengaillessa ja pyykinpesua vältellessä tulin selailleeksi kuvakansioita ja tässä muutama kuva parin viikon takaiselta mökkiviikonlopulta. 


Yritin saada kauniita kuvia jokimaisemasta ja yläpuolella lopputulos: kuollut voikukka ja vene. Kuva itsessään on ihan kiva mutta harmihomma ettei kuvan etualalle saanut mitään yhtään kauniimpaa. Nyt kun oma olo muistuttaa vähän tuota voikukkaa niin tämä kuvakin alkoi tuntua oikein osuvalta... :D 


Sateen jälkeen rynnistin rantaan kuvaamaan myös lupiinien lehtiä. Ihanan näköisiä pisaroita! En oikein tiedä näille kaikille kuville käyttötarkoitusta, niin kiva kun näitä onkin räpsiä ja niin kauniita kuin nämä onkin... ;) Jotkut teettää kuvistaan hienoja seinäkalentereita mutta itsellä harvoin tulee sellaista käytettyä. Teetetyistä canvas-tauluistakaan en ihan kamalasti jaksa innostua. 

Viimeisessä kuvassa voikukkia vähän eri kuoleman vaiheessa kuin ensimmäisen kuvan kukka. Onpas minulla pirteät kuvausaiheet. :D Luulin jo myöhästyneeni näistä haituvista, mutta sainpas sittenkin kuvattua... Jotenkin jokakesäinen rituaali tämä näidenkin zoomailu. 


Nyt jatkan niiskutusta kotona ja toivon että tämä menee pian ja mieluiten itsestään ohi. En jaksaisi enää yhtään antibioottikuuria tälle vuodelle, mutta korvat napsuu niin ikävästi että pakko varmaan kohta raahautua apua hakemaan. Alan jo taas uskoa että tulehtunut tila johtuu lisääntyneestä maitotuotteiden määrästä, sillä välillä en käyttänyt niitä juuri ollenkaan ja nyt taas viime viikon ja viikonlopun suunnilleen elin kermavaahdolla, tuorejuustolla ja maidolla... Vaikka onhan sitä kesäflunssaakin vissiin liikkeellä ja toiset pitää tällaisia ajatuksia ihan huuhaana. Onko täällä muita flunssaisia kohtalontovereita?

Pirteämpää keskiviikkoa teille muille!<3

2015-07-07

Valmistujaisjuhlien tarjoilut

En ole mikään kokenut juhlienjärjestäjä, varmaan aika harva 24-vuotias on. :D No‚ tykkään kuitenkin järjestää juhlia ja mielestäni juhlat pitää pitää aina kun vain on mahdollisuus ja aihettta iloon. Synttäreitä voi hyvinkin juhlia vaikka joka vuosi. Omat valmistujaiset halusin tietenkin pitää, sillä arvostan kuitenkin tekemääni viiden vuoden työtä sen verran että halusin sitä juhlia. Juhlapaikkaa aloin miettiä joskus keväällä, sillä meidän kaksiossa ei kovin suuria pirskeitä voi pitää eikä mielestäni ollut mitään ideaa järjestää juhlia vanhempieni kotona, 150 kilometrin päässä paikassa, josta olen muuttanut pois kohta 9 vuotta sitten. Päädyin sitten pitämään juhlat appivanhempieni mökillä, samassa paikassa jossa mieheni juhli vuosi sitten. Paikka on ihana kesällä ja siellä on mukava viettää aikaa, miksipä ei sitten juhlisikin siellä kun se kerran mökin omistajillekin sopi. :)


Vaikka juhlia on kiva järjestää, niin tällaisia vähänkään suurempia pirskeitä pitäessä tarjoilut mietityttää. Eikä nytkään ollut tulossa kuin kolmisenkymmentä vierasta. Vielä juhlia edeltävänä iltana yritin googlailla ohjeita oikeisiin tarjoilumääriin, ja löysin vain epämääräisiä grammamääriä tai tosi suureellisia tarjoiluja: esimerkiksi jossakin oli noin 30 hengen juhliin varattu kolmea-neljää erilaista suolaista piirakkaa, kaikkia useita peltejä. Hmm. Halusin itse pitää tarjoilut maltillisina enkä halunnut että juhlista jää yli kamalasti kakkuja ja piirakoita, joilla sitten joudun lihottamaan itseäni seuraavat kaksi kuukautta.

Kaikki ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä, vaan suolaiset hyytelökakut päättivät olla hyytymättä yön aikana kunnolla. Tämä saattoi johtua esimerkiksi liian täynnä olleesta jääkaapista tai liian pieniksi pilkotuista aineksista tai vain huonosta mäihästä. En tiedä, olen tehnyt samoja kakkuja ennen hyvällä menestyksellä. Ensi kerralla laitan varalta enemmän liivatelehtiä. Hyytelökakkuja oli kaksi, joista toinen meni keikauttaessa kokonaan pilalle ja toinen laitettiin tarjolle vähän vajaasti hyytyneenä. Maku sai kuitenkin kehuja vaikka meikäläisen poskia punotti ja olin saanut kakkujen takia märistyä itselleni aamupäivällä tyylikkäät alarajaukset. :) :)


Tässä lyhykäisyydessään juhlissani olleet tarjoilut (linkeistä pääsee resepteihin), yhteensä vieraita oli noin 30, joista 8 lasta:

Lisäksi pöydässä oli paria erilaista viinirypälettä napsittavaksi, ja ainakin yksi suloinen pieni juhlavieras taisi tykätä niistä kaikkein eniten.<3 :) Juomina oli kahvia, teetä ja sprite-omenamehu- sekä sprite-appelsiinimehu-sekoituksia. Pienimpiä lapsia lukuunottamatta nuo mehu-limsa-sekoitukset menivät hyvin kaupaksi. :) 

Tästäkin tarjoilumäärästä kaikkea muuta jäi yli, paitsi marenkiunelmat ja mansikkajäädykkeet menivät ehkä yhtä annosta (sitä viimeistä, jota kukaan ei kehtaa tai jaksa ottaa) lukuunottamatta kokonaan. 



Tuossa ylläolevassa kuvassa oikealla näkyy se epäonninen hyytelökakku. Yritin peitellä kakkua basilikanlehdillä, ja saattoihan tuo mennä ihan täydestä jollekin. (Hah, toivon vain.) Halusin tehdä kaiken gluteenittomana, joten siksi päädyin kyseisiin kakkuihin. Mansikkajäädykkeestä tulee gluteeniton laittamalla gluteenittomia savoiardikeksejä (saa ainakin Stockmannilta), hyytelökakusta tulee gluteeniton vaihtamalla ruisleivät gluteenittomiin leipiin (eikä tähän kakkuun tarvitse tunkea älytöntä määrää leipää), marenkikakku on jo valmiiksi gluteeniton (tosin olen kuullut että kaikki keliaakikot eivät voi syödä riisimuroja?), samoin voikeksit ja piirakat olen tehnyt gluteenittomana aiemminkin. Nyt ainoastaan coktailpiirakoiden piti olla minulle sopimattomia, mutta koska panikoin kakkujen pilaantumisesta saatiin juhliin hankittua myös tuollaisia pasteijoita kaiken varalle. :D 

Joo, loppujen lopuksi juhlat olivat ihan onnistuneet ja ei minun varmaan olisi tarvinut niitä hyytelökakkujakaan hepuloida niin paljoa. Kaikki vieraat olivat kuitenkin omaa perhettä, joten paineita ei kauheasti ollut. Kaupassa käydessä huomasin että melkein kaikissa tarjolla olleissa herkuissa oli vähintään jotain maitotuotetta. Kermoja ja tuorejuustoja piti ostaa yhteensä aika älyttömät määrät, joten jos niitä välttelee niin ei kannata minusta ottaa mallia. :P 

Toivottavasti tästä postauksesta on jotain hyötyä jollekin juhlien järjestämisessä, itse varmaan palaan tähän postaukseen viimeistään sitten kun järjestän juhlia seuraavan kerran. :) 

Kivaa päivää teille!<3

2015-07-06

Juhlapöhön poistoa kurkkumehujäällä

Juhlien jälkeinen todellisuus iski tänään aamulla vaa'alla käydessä päin näköä. On vissiin tullut vähän herkuteltua! Ei se vaaka nyt ihan älyttömiä lukemia 154-senttisen naisihmisen alla näytä, mutta paino on kuitenkin noussut, naama kukkii, sormia turvottaa ja olo sohvannurkkaan käpertyneenä on vähän turhan plösö. En ole äärimmäisyyksien ihminen enkä jaksa kriiseillä kilomääristä (enpä vissiin) mutta ajattelin silti jättää herkuttelun ja unohtaa hetkeksi ainakin sokeriset ällö-browniet, suklaamarengit, kermakakut, voikeksit, tiramisut, herkkujäädykkeet ja jäätelökakut, ja katsoa josko olotila paranisi taas normaaliin. Välillä olen vetänyt kaikkia edellä mainittuja onnellisena jopa aamupalaksi, nam nam vaan. 




Onneksi netti on täynnä terveellisiä reseptejä ja onneksi ostin mehujäämuotit kesäkuussa Lifestylenordicista. Niillä olen tehnyt nyt vasta paria mehujäätä; aiemmin hedelmä-appelsiinimehu-mehujäitä ja nyt tätä kuvissa olevaa kauniisti vihertävää kurkku-lime-mehujäätä. Kuvan mehujää on hyvää vaikka ei sisällä kermaa, voita, suklaata eikä sokeria, vaan tuorekurkkua, limen mehua, kivennäisveden tyyppistä juomaa ja vähän hunajaa. Ohje on Novellen sivuilta, Kaunista elämää -blogin kirjoittajan kehittelemä. En noudattanut ohjetta ihan kirjaimellisesti, en jaksanut mitata mitään kovin tarkasti enkä tajunnut kuoria tuorekurkkua, mutta terveellisyyttähän tämä silti huokuu, eikö vaan? Tein noin puolikkaan annoksen ja sain neljä mehujäätä. Tämä oli raikasta ja hyvää kuumalla parvekkeella nautittuna. Ensi kerralla kokeilen vaihtaa kivennäisveden joko kokonaan maustamattomaan versioon (tulisi varmaan aika laimeaa) tai sitruunanmakuiseen kuplaveteen, jotenkin tuo teenmaku ei natsannut täysin meikäläisen makuhermojen kanssa. En tiedä uppoaisiko herkkuna esimerkiksi lapsille mutta minä ainakin saan itseäni huijattua näin ovelasti! 

Viileä kesä ei ole oikein innostanut käyttämään noita jäätelömuotteja, mutta jospa heinäkuun loppua kohti lämpenisi ja saisin kehitellä hyviä yhdistelmiä. Vai onko teillä heittää hyviä ideoita tai reseptejä? Viime tai toissa kesänä tein pari kertaa kahvijäätelöä kookoskermasta ja sekin oli ihan hyvää, mutta siinä oli sitten jo vähän tuhdimpiakin ainesosia kuin kasviksia ja vettä...  

Reipasta ja aktiivista kesäpäivää kaikille! :) 

2015-07-05

Kuvia valmistujaisjuhlista

Eilen olimme kutsuneet sukua ja perhettä mieheni vanhempien kesämökille valmistujaisten viettoon, ja jo perjantaina raahauduimme sinne laittamaan paikat kuntoon ja valmistamaan loput tarjoilut.  Nyt itse juhlat on vietetty ja kaikki taisi mennä ihan hyvin, vaikka välillä katastrofin aineksia tuntuikin olevan ilmassa... Ajattelin kirjoittaa tarjoiluista ehkä erikseen (hyvä sääntö: tee vain omia lemppareita), mutta ajattelin jakaa tuoreeltaan muutaman kuvan ja ajatuksen eiliseltä teillekin. 


Viriteltiin ulos terassille pöydät vaikka säätiedotus oli luvannut runsasta sadetta koko iltapäiväksi. Kannatti, sillä lopulta pisaraakaan ei puristunut pilvien lomasta maahan asti. Ulos pöydille keräsin kimput (ötökkäisiä) luonnonkukkia ja laitoin lyhtyjä. Värikkäät pöytäliinat sopivat minusta hyvin tuonne ulos ja kesään, liian tyylikästä ei kesäjuhlissa tarvitse olla, ja koska minun oma alahuuleni vuotaa eniten ja kakkupalat saattavat muuhun keskittyessä mennä ohi suun, niin jotkin upeat valkoiset liinat olisivat minulle itselleni liikaa. :D 


Mansikka-pistaasipähkinä-jäädyke meni hyvin kaupaksi ja oli helppo tehdä etukäteen pakastimeen. Mökkioloissa täyteen ammuttu jääkaappi voi muutenkin aiheuttaa ongelmia joten siksikin tämä oli hyvä valinta. Helteellä tätä kakkua olisi uponnut varmaan vielä yksi extrakappale.


Tämä töhähtänyt maisteri oli enimmäkseen kameran takana ja päätyi itse ikuistettavaksi vasta illalla juhlia purkaessaan. Tukka törhöllä viipotin varmaan siltikin koko päivän...?


Toisena makeana kakkuna oli marenkiunelmaa, jonka ohje on Valkoinen harmaja -blogista. Mmmmmm, suklaata, kermavaahtoa ja marenkia, miltä kuulostaa? Tämä menee myös aina hyvin kaupaksi ja on aika helppotekoinen, sillä marenkipohjat voi tehdä etukäteen. Mansikoilla tuunattuna olisi vielä vähän kesäisempi, mutta tällä kertaa en viitsinyt mansikka-allergisten takia laittaa ihan kaikkeen mansikkaa.


Korkean laukka-kimpun ostin Oulun Ideaparkin kukkakaupasta. Sain tosi hyvää palvelua, kunnon ohjeet ja edullisen hinnan. Ötökkäisiä luonnonkukkia en halunnut tuoda tarjoilupöytään vaikka ne ulkona niin kauniita olivatkin. Alemmassa kuvassa näkyy osa hieman keskeneräisestä tarjoilupöydästä. Salaatit puuttuu ja sakset eivät kuuluneet lopulliseen suunnitelmaan, liinankin toivottavasti suoristin jossain välissä. Mustat pullot saivat toimia kynttilänjalkoina ja mökkioloissa tarjottavat syötiin kertakäyttölautasilta; hyvin meni ja tiskiltä vältyttiin. Tarjoiluastiat olivat myös aika sekalaista seurakuntaa, osa omia ja osa lainattuja. 


Juhlien järjestely on kivaa, mutta seuraavat juhlat järjestän kyllä niin että mitään ei tarvitse roudata  yhtään mihinkään. Ehdottomasti ärsyttävintä oli nimittäin astioiden ja tarvikkeiden pakkaaminen autoon niin että mikään ei hajoa ja jokaiselle leivokselle on alusta. Pitää varmaan muuttaa seuraaviin juhliin mennessä. :) 

Ajattelin kirjoittaa vielä juhlien tarjoiluista (ja niistä katastrofin aineksista :D) lisää, kiinnostaako yhtään? Itse ohjeita googlaillessani löysin aika suureellisia ohjeita 30 hengen juhlia varten, joten leipomismääriä voisi olla ihan hyödyllistä kirjoittaa ylös sekä itseäni että muita varten... :)

2015-07-02

Voi keksi, mikä voikeksi

Tein valmistujaispirskeisiini hyviä voikeksejä, jotka muistuttavat vähän Hanna-tädin kakkuja, mutta ovat vielä helpompia tehdä. Nämä ovat sellaisia peruskeksejä, joita koukkuun jäädessään natustaisi varmaan pellillisen kerralla ja joissa ei ole mitään terveellistä. Voita ja sokeria enimmäkseen. Resepti on alunperin napattu talteen keksien valmistamista varten hankitusta Metaltexin pursotinpyssystä, jonka ohjevihkosessa resepti oli annettu englanniksi. Reseptissä oli epämääräisesti vain "jauhoja", joten uskoisin että resepti on alunperin tarkoitettu vehnäjauhoilla tehtäväksi. Minä olen vain korvannut vehnäjauhot Semperin gluteenittomalla Fin mixillä ja hyvin onnistuu – en tosin tiedä onko koostumuksessa jotain eroa tavallisiin. Keksit pysyvät kasassa, ovat sopivan rapeita mutta eivät kuitenkaan murene jos niitä päin katsoo (niinkuin joillakin gluteenittomilla kekseillä on tapana). :) 










Butter cookies eli (gluteenittomat) voikeksit

250 g voita
250 g sokeria
2 munaa
500 g Semperin fin mix -jauhoja
hyppysellinen suolaa
2 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa (huoneen lämmössä pehmennyt) voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat ja vaniljasokeri. Sekoita keskenään jauhot ja suola. Lisää jauho-suola-seos muiden aineiden joukkoon ja sekoita taikinaksi. 

2. Peittele kulho ja anna taikinan levätä liinan alla ainakin tunti.

3. Tee keksejä.

4. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Tuosta taikinasta tuli keksejä viidelle pellille. Kuvassa keksit ovat raakoja, koska olen nyt jo pakannut ne säilytysrasioihin, enkä ottanut kuvia valmiista tuotoksesta. 


Nämä kukkaset on tehty juuri sillä pursotinpyssyllä, se on oikeasti kätevä keksintekoon! Ei välttämättä varsinainen hyötytyökalu ihmiselle, joka tekee keksejä kerran-pari vuodessa mutta onhan se mukava olla olemassa ja voisi tuolla varmaan jotain muutakin pursottaa. Pyssyyn tungetaan taikinaa ja aina yhdellä napsautuksella pursottimesta pursuaa yhden keksin verran tavaraa. Tuollaiseen taikinamäärään pyssyä saa täyttää useamman kerran, joten se on vähän sotkevaa, mutta veikkaan että ainakin minulla enemmän sotkua tulisi jos yrittäisin vääntää keksejä jollain muulla keinolla. Viimeksi keksejä leipoessa ongelmana oli keksien tarttuvuus leivinpaperiin, mutta nyt sekin ongelma ratkesi kun toinen käsipari venytti paperin tiukalle aina siitä kohdasta, johon toinen pyssyn tähtäsi, ja ta-daa, keksit jäivät oikein hyvin paperiin kiinni. En tiedä, voisiko tuo tarttuvuus johtua gluteenittomista jauhoista... :) 

Mutta nyt näitä on tehty, rumat karsittu uhrautuvasti syömällä, ja oikeasti herkuttelemaan päästään lauantaina – jee! 

(Ja kylään tuleville vieraille: ei huolta, muutakin on leivottu. :D)

2015-07-01

Lukutoukka mökillä – lukuvinkkejä?

Tänä kesänä olen päässyt lukutoukkailemaan ihan antaumuksella. Viime vuosien kirjojen lukemiset ovat olleet lähinnä koulukirjoja tai sitten kirjallisuuden opintoja varten suorittamalla luettuja kaunokirjallisuuden klassikoita. Niiden lukeminen on välillä ollut hirveää vääntöä, vaikka on niissä ollut positiivisia yllätyksiäkin. Tentin jälkeen melkein kaikki kirjat ovat tuntuneet hyviltä, jopa se Joel Lehtosen Putkinotko, jota jouduin lukemaan suunnilleen pää alaspäin pysyäkseni hereillä ja kyllästymisen huokailut kuuluivat varmaan naapuriin asti. Joitakin aion ehkä lukea uudestaan myöhemmin, ilman tenttimispaineita... Esimerkiksi Rosa Liksomin Kreisland oli ihan kamala tenttikirja mutta jälkeenpäin olen ajatellut että ehkä siinä sittenkin oli ideaa. Toki olen niitä klassikoitakin välillä ihan ilolla lukenut, mutta on silti ihan eri asia lukea omaksi ilokseen kuin tenttiä varten. 


Omasta mielestäni luen kirjoja aika laidasta laitaan. Viimeisin lukemani romaani on viime viikonloppuna mökillä ollut Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Se oli hyvä, ja tykkään Itkosen tyylistä. Myös Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä oli mainiota luettavaa, kun taas Kohti-kirjaa en jaksanut loppuun asti. Johtuu ehkä aiheistakin – mormonit ja muut uskonnot kiinnostaa mutta suomalaiset Thaimaan-matkalla ei niinkään. Kielioppipuritaani joutuu Itkosen tekstiä välillä nieleskelemään, mutta tarinankerronnan kannalta kirjoitustyyli on huippu. :) Sitä ennen luin Härkösen Juhannusvieraan – hauska ja räväkkä sekin! Kari Hotakaisen Kantajan luin vähän aikaa sitten parissa illassa ja se oli aika kevyttä luettavaa (tai sitten aihe ei koskettanut juuri minua, kirjan sai kaupan päälle kirjan ja ruusun päivänä), mutta sitä Ihmisen osaa en ole vieläkään saanut luettua loppuun... 



Suomalaisia kirjoja halusin lukea vastapainoksi kevään eksotiikka-annokseen: luin Malalan Minä, Malala -kirjan (tai ruotsiksi: Jag är Malala), joka kertoo luonnollisesti Pakistanista ja on ihan supermielenkiintoinen, koska siinä yhdistyy Malalan ja hänen perheensä oma elämä ja maan poliittinen tilanne, ja Nadifa Mohamedin Somaliaan sijoittuvan Kadotettujen hedelmätarhan. Molemmat ovat omiaan aiheuttamaan suurta maailmantuskaa ja ahdistusta maailman epätasa-arvoisuuden vuoksi. :P Tuota Malala Yousafzain elämäkertaa suosittelen ihan yleissivistyksenkin vuoksi kaikille, sillä ainakaan minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä pakistanilaisten ihmisten arjesta saati sitten kyseisen maan historiasta tai muista tapahtumista (kuten tsunamiakin suuremmat luonnonkatastrofit) siellä. Nobelin rauhanpalkinto ei ainakaan vähennä tuon kirjan ja kirjailijan/päähenkilön kiinnostavuutta.


Muita kesän aikana ahmimiani kirjoja ovat olleet Erik Axl Sundin Lasiruumiit (hrr, karmiva mutta hyvä, en malta odottaa jatko-osia!) ja Anna Janssonin Unissakävelijä. Ruotsalaiset dekkarit on kyllä pettämätöntä lomaluettavaa. Kyttään samalla innolla myös Beck-elokuvia ja varsinkin Silta-sarjan uutta tuotantokautta odotan kieli pitkällä. Ensimmäisellä kaudella menetin ihan valehtelematta yöuneni kun seuraavaa jaksoa piti odottaa aina viikko. 

Ruotsalaisten dekkareiden jälkeen yritin lukea Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä mutta täytyy myöntää että sitä en päässyt pariakymmentä sivua pidemmälle. Ei se tunnu yhtään dekkarilta eikä rönsyilevä tyyli oikein iske! Varsinkin sulkumerkit häiritsevät ihan liikaa, ja keskityin vain miettimään kökköä käännösnimeä ja ihmettelemään sitä hehkutusta mikä tästä kirjasta on syntynyt. :D Dekkareiden vastapainoksi luin samaan aikaan Tove Janssonin Viesti-novellikokoelmaa, jossa oli hyviä ja sopivan mittaisia novelleja iltalukemiseksi. En ole kauhea novellien ystävä (nehän loppuu aina kesken, ehe ehe) ja ehkä siksi Päättäjäispäivä oli novelleista ainoa, joka jäi erityisesti mieleen. Taisin lukea sen koulujen päättäjäispäivänä. :) Aion kuitenkin myöhemmin lukea Janssonin Kunniallisen petkuttajan, siitä olen kuullut paljon kehuja ja periaatteessa tykkään tosi paljon Janssonin kirjoitustavasta. 


Kesän lukuinnostusta ei yhtään vähennä kuvien lierihattu, joka mahdollistaa lukutoukkailun myös auringossa ja mökillä. Nyt lukulista on kuitenkin taas tyhjä ja pitäisi käydä kirjastossa. Onko lukuvinkkejä? Entä ovatko nämä mainitsemani kirjat tuttuja, tykkäsitkö? :)