2015-04-27

Sydämiä, ketjua ja reikiä merinovillassa

Kokeilin taas yhtenä päivänä ottaa kuvia asustani. Yllättävän hankalaa puuhaa, oikeasti! Kameran jalustan virittely jo aiheuttaa säätöä, enkä tosiaankaan osaa olla rennosti kuvassa. Sivulle katsominen on ainoa vaihtoehto, muuten tulee joko tiukka tuijotus tai muuten vain epänormaali ilme. Herkistä "katsonpas näin mietteliäästi alaspäin" -kuvistakaan ei oikein välity minun maailmankuvani. :P 

Tässä on siis opettelemisen paikka! 


Kuvissa on taas vanhoja, naftaliinista kaivettuja koruja. Ketju on tosi tosi vanha, enkä yhtäkkiä muista enää tuon mallin nimeä. Jos joku muistaa, niin saa ilmiantaa kommenteissa! Itse tehty se kuitenkin on, ja mallina aika kaunis vaikka itse sanonkin. Lanka on hopeoitua kuparia, ja vanhemmiten lenkkien katkaisukohdat tulee vähän enemmän esille tummuessaan. Tai voi olla, että tuota tehdessä myös sahaamistaitoni olivat vähemmän kehittyneet ja katkaisukohdat jäivät avonaisemmiksi, joten ne nyt sitten erottuvat paremmin lähikuvissa. 

Korvikset ovat myös  hopeoitua metallia, sydämiä en ole itse tehnyt vaan ne ovat ihan valmissydämet, jotka ovat olleet käytössä jo vuodesta 2012. 


Kuvien paita on yksi viime talven lemppareistani, merinovillainen Cristelle & Co:n neule. Harmi vain, että ensimmäisessä (hellävaraisessa, käsin-) pesussa merkkilapun viereen tuli reikä. Voihan rääh, harmittaa. Tykkäsin ohuesta mutta lämpimästä paidasta, ja aion kyllä käyttää sitä tästä eteenpäinkin. Sain nimittäin räpöstettyä reikää umpeen niin etten usko sen ainakaan leviävän tuosta. Pidättäydyin paidan pesusta vaikka kuinka kauan, villahan pitää itseään puhtaana ja paitaa voi tuulettaa, mutta lopulta paita oli pakko pestä... Harmittaa maksaa yhtään enempää yhtään mistään paidasta, jos niille kuitenkin käy näin.  

Mitä tykkäätte näistä vaatteista? Oletteko te törmänneet itsestään reikiintyviin neuleisiin? :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti