2015-04-29

Kesän kuumin grillivinkki

Heh, pikkuisen suurenteleva otsikko! Eikä nyt ole vielä edes kesä, vaikka grillikausi onkin jo aloitettu. Mutta tässäpä meidän lempparigrillattavamme: parsaa pekonilla ja hollandaisekastikkeella! 

Ohje on helppo: tee hollandaisekastike, kääri pekonia parsojen ympärille (pienimpiä parsoja voi yhdistää nipuksi, koska parsojen ja pekonien määrä ei koskaan täsmää! Parsoista kannattaa katkaista niiden kova alaosa.) ja grillaa. Nam :) 




Parsat itsessään voivat olla joidenkin mielestä vähän mauttomia mutta pekonista tarttuu niihin suolaa ja muuta makua... Ja itse tehdyn hollandaisen kanssa kaikki maistuu hyvältä. Hollandaisehan on pääasiassa voita. Kahden hengen kastikkeeseen tulee yksi kananmunankeltuainen, n. 60 grammaa voita, vähän sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria. Tosi namia, mutta ei tosiaankaan mikään terveysherkku. :D


Näillä korkattiin grillikausi (mies korkkasi), ja näillä varmaan jatketaankin... Meillä on koko kesän kestävät parsaviikot. Toivottavasti naapurit tykkäävät tuoksusta. ;)


2015-04-27

Sydämiä, ketjua ja reikiä merinovillassa

Kokeilin taas yhtenä päivänä ottaa kuvia asustani. Yllättävän hankalaa puuhaa, oikeasti! Kameran jalustan virittely jo aiheuttaa säätöä, enkä tosiaankaan osaa olla rennosti kuvassa. Sivulle katsominen on ainoa vaihtoehto, muuten tulee joko tiukka tuijotus tai muuten vain epänormaali ilme. Herkistä "katsonpas näin mietteliäästi alaspäin" -kuvistakaan ei oikein välity minun maailmankuvani. :P 

Tässä on siis opettelemisen paikka! 


Kuvissa on taas vanhoja, naftaliinista kaivettuja koruja. Ketju on tosi tosi vanha, enkä yhtäkkiä muista enää tuon mallin nimeä. Jos joku muistaa, niin saa ilmiantaa kommenteissa! Itse tehty se kuitenkin on, ja mallina aika kaunis vaikka itse sanonkin. Lanka on hopeoitua kuparia, ja vanhemmiten lenkkien katkaisukohdat tulee vähän enemmän esille tummuessaan. Tai voi olla, että tuota tehdessä myös sahaamistaitoni olivat vähemmän kehittyneet ja katkaisukohdat jäivät avonaisemmiksi, joten ne nyt sitten erottuvat paremmin lähikuvissa. 

Korvikset ovat myös  hopeoitua metallia, sydämiä en ole itse tehnyt vaan ne ovat ihan valmissydämet, jotka ovat olleet käytössä jo vuodesta 2012. 


Kuvien paita on yksi viime talven lemppareistani, merinovillainen Cristelle & Co:n neule. Harmi vain, että ensimmäisessä (hellävaraisessa, käsin-) pesussa merkkilapun viereen tuli reikä. Voihan rääh, harmittaa. Tykkäsin ohuesta mutta lämpimästä paidasta, ja aion kyllä käyttää sitä tästä eteenpäinkin. Sain nimittäin räpöstettyä reikää umpeen niin etten usko sen ainakaan leviävän tuosta. Pidättäydyin paidan pesusta vaikka kuinka kauan, villahan pitää itseään puhtaana ja paitaa voi tuulettaa, mutta lopulta paita oli pakko pestä... Harmittaa maksaa yhtään enempää yhtään mistään paidasta, jos niille kuitenkin käy näin.  

Mitä tykkäätte näistä vaatteista? Oletteko te törmänneet itsestään reikiintyviin neuleisiin? :P

2015-04-26

Oulun kevät

Onpas ollut karmea väsymys viime päivinä. Viime viikonlopun gradunvääntö sai minut tuntemaan että kaksi edellistä viikkoa olivat putkeen, ilman vapaapäiviä. Nytpä olen sitten rentoutunut viime viikonlopunkin edestä. :D 

Otin yhtenä päivänä kaupungissa käydessäni kuvia, kerrankin. Parilla aiemmalla kerralla minulla on ollut kuvaussuunnitelmia ja kamera kaupungilla mukana (kiitos uuden, kameran mentävän laukun), mutta kuvaaminen on kehtaamissyistä jäänyt. No, ainakin kerran unohdin muistikortin kotiin ja pari kertaa olen aikonut kuvata mutta sitten oikeasti unohtanut ottaa niitä kuvia. Tai sitten sää ei ole suosinut, enkä tietenkään ole kiinnostunut muista kuin auringonpaisteisista kuvista. ;) 

Tässä pari kuvaa Oulun kaupunginteatterin (siis ydinvoimalan) rannalta. Oli mukavaa huomata, että torin rannassa oli jo ihmisiä nauttimassa auringosta! 


Ne tarkimmin erottuvat ihmiset (teinit tyylikkäine aurinkolaseineen istuivat kylmillä portailla, hrr) rajasin kuvista pois. Hauskaa ajatella, että tasan vuosi sitten aloittelin kesätöitä ja pyöräilin torinrannan poikki joka aamu jo ennen aamuseitsemää, ja muutama vuosi sitten koulumatkani meni pitkin tuota rantaa. :) Nyt olin vasta iltapäivällä liikenteessä, eikä ulkona kahvittelevia papparaisia vielä (tai enää) näkynyt. 



Torinranta ja sinne vievät sillat on minusta kauneinta Oulua. Vanhat talot reunustavat toria ja aitat näyttävät hauskoilta. Toripolliisi on ilmeisesti sitä aidointa Oulua, samoin kuin kauppahalli kalanhajuineen. Valtava Veroilmoitus-rekka oli nyt pilaamassa kaikki hulppeat kuvausideani ja muutenkin koko torinrannan ympäristö vaikutti olevan remontissa! 


Viimeinen kuva on matkan varrelta: sekä lenkkireittini että koulureittini menevät tuosta järven vierestä. Kaunis auringonpaiste innosti pyöräilemään kymmenen kilometrin matkan kaupungille ja takaisin. Teki niin hyvää ja näin jopa etelänmatkalta palaavia joutsenia! :) 

Kyllä se kesä sieltä vielä tulee...! Mukavaa sunnuntaita! :) 

2015-04-22

Kasveja ja gradun palauttamista

Eilen oli suuri päivä meikäläisen akateemisella uralla: palautin gradun esitarkastukseen! Nyt työ tulee vielä takaisin korjausehdotusten kanssa, jotka toteutettuani palautan gradun lopullisesti. Gradukupla on nyt siis vähäksi aikaa puhjennut ja ehdin tehdä ainakin viikon ajan muutakin kuin tuijottaa pisteitä, pilkkuja, oikeinkirjoitusta ja rivivälien suuruutta. On siinä gradussa ollut aikamoinen työ, eikä suurin osa ajasta todellakaan ole mennyt itse kirjoittamiseen...


Tällä viikolla sain osakseni myös vähättelyjä (ei nyt tosin ihan henkilökohtaisia) gradun työläydestä puhuessani. Kuulemma humanistista gradua ei lasketa! Voisin kyseiselle ihmiselle suositella seitsemänkymmenen sivun kielitieteellistä kirjoitelmaa ruotsiksi, mitä luulette onnistuisikohan? ;) Ihan tyhmää että vieläkin törmää tuollaisiin asenteisiin. 



Voin kyllä sanoa että gradun palautuksen jälkeen oli aika raato olo. Toisaalta helpotti, mutta silti saan vielä jännätä mitä korjattavaa tulee (sitä varmasti tulee) ja minkä arvosanan tuosta työstä lopulta saan. Tällä hetkellä tosin tuntuu ettei se arvosana ole läheskään tärkein, vaan ykköseksi nousee ne maisterin paperit, joilla saatan saada jopa oman alan työtä. :) Yhden ystävän kanssa mietittiin tätä graduntekokevättä ja jaettiin samat tunnelmat juoksupyörään joutuneesta  hamsterista... Vaikka kuinka uurastaa, ei hommat koskaan lopu ja jatkuva stressi on päällä silloinkin kun makaa lahnana sohvalla. 


Kuvissa meidän tämän hetkisiä kasveja. Ne kun kuulemma ovat oikein trendikkäitä tänä keväänä. ;) Ihan kasvimaaksi tuota minun purkkipuutarhaani ei vielä voi kutsua, mutta auringonkukat kasvaa ihan järkyttävää tahtia! Kuten kuvasta näkyy, niille pitäisi jo hommata jonkinlaisia tukikeppejä. Tässä ovatkin suunnilleen ainoat tämän viikon aikana ottamani kuvat... Kaupan pyttipannu ei ole kovin kuvauksellista ja kotikin on ollut melkoinen kaaos kun paperipinoja kasvaa siellä täällä. Kirjapinoista puhumattakaan. Kun säilytystilaa ei oikein ole - eikä työtilaa - niin sekamelska valtaa koko kämpän keittiöstä alkaen. 


Nyt minulla on suunnitelmissa ainakin yksi korusetti, ehkä sen oman ison koruprojektin tekoa ja tekisipä mieli maalatakin jotain... Toivotaan, että gradun jälkeinen tyhjyys ei tapa tätä innostusta! 

Mukavaa keskiviikkoa, minulla on kauan kaivattu vapaapäivä...! 

2015-04-18

Marenkiherkkua herkkävatsaiselle

Minusta gluteenittomien herkkujen leipominen on aika kivaa ja useimmiten yhtä helppoa kuin tavallistenkin leivosten. En oikeastaan itse huomaa eroa muussa kuin siinä taikinan vaivaamisessa, mutta tietenkin niiden ainesosien valitseminen voi olla muuhun tottuneelle hankalampaa. Joskus kuitenkin iskee mielikuvituspula ja päädyn tekemään näitä marenkikakkusia. Nämä ovat tosi helppoja ja kuitenkin ihan superhyviä. Pääasia minulle on että nämä ovat sekä gluteenittomia että laktoosittomia, tarkka ja herkkävatsainen kun olen :) 

Kaikenlaisia vastaavia ohjeita olen lueskellut (mm. täällä yksi vähän monimutkaisempi ja tuplasti herkullisemman näköinen) mutta melkein tällaisenaan näitä tarjoili minulle muistaakseni mieheni äiti. Kiitos vain ideasta. :) 



Marenkikakkusiin tehdään nimensä mukaisesti marenki, joka pursotetaan pyöreäksi, reunalliseksi alustaksi ja paistetaan. 2 munan ja 1 dl sokerin marengista tulee noin 6-8 leivosta. Minä olen yleensä piirtänyt leivinpaperin nurjalle puolelle vesilasin avulla renkuloita, kääntänyt leivinpaperin oikein päin ja tähdännyt pursottimeni rinkuloihin. 


Marenkipohjia paistetaan 125 asteessa noin tunnin ajan. Minulla tällä kerralla pääsivät vähän ruskistumaan ohuista kohdista, mutta tavoitteenahan on tietenkin aina se valkoinen marenki... Marenkipohjat säilyvät huoneenlämmössä pitkään, joidenkin ohjeiden mukaan jopa viikkoja, joten voi näitä tehdä vierasvaraksikin. 

Ja sitten se helppo osa eli täyttäminen: osta kaupasta Valion vaniljanmakuista laktoositonta rahkaa ja täytä marenkipohjat sillä. Yhdestä purkista riittää täytettä noin viiteen kakkuseen. Runsaalla täytemäärällä voit peitellä rumia marenkipursotuksiasi. ;)

Ripottele vielä juuri ennen tarjoilua päälle (mieluiten tuoreita) marjoja, ja superhienot ja hyperhyvät leivoksesi ovat valmiit viemään kielen mennessään. :) Nauti hyvässä seurassa hyvän kahvin kanssa :)


Kuvissa on sulatettuja mustikoita, jotka eivät valitettavasti ole ihan yhtä nättejä kuin tuoreet. Nämä leivokset saivat kehuja kuitenkin, hehe, nämä kun ovat niin ihanan kevyitä että voi hyvällä omallatunnolla ottaa vaikka toisenkin. :) Eikä kukaan huomannut että marengit oli pursotettu ihan rumiksi. Jos kuitenkin kärsit rumuuskompleksista, niin ainahan voit täyttää leivokset myös näin: 



Näissä leivoksissa parasta on:

- jos marenkipohjat ovat valmiina, nämä on tosi nopea nykäistä pöytään
- tuoreet marjat maistuvat aina namilta
- nämä käyvät varmaan melko moniin ruokavalioihin 
- makea marenki ja vähän kirpsakka vaniljarahka sopivat kivasti yhteen, kermavaahdolla tulisi jo  äklömakeaa
- leivoksen voi ottaa käsiin ja syödä ilman lusikkaa (hehe) 
- söpöjähän nämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ;) 
- ja ostoslista on lyhyt, sillä kaikki ainekset vaniljarahkaa lukuunottamatta on mahdollista löytää kotoa milloin vain. 

Kivaa viikonloppua, herkutelkaahan tekin! :)

2015-04-16

Auringonkukkia ja se nahkatakki

Kevään merkki on tietenkin ikkunan edustat valtaavat kasviviljelmät. Viime vuonna istutukset taisivat vallata koko olohuoneen sohvapöytää myöten, mutta tänä vuonna pysyin kurissa ja istutin erilaisia kukkia vain kymmeneen istutuspurnukkaan. Auringonkukkia meillä nyt ainakin yritetään kasvattaa ;)

Ensimmäisistä purkeista näkyy jo hieman vihreää, toisistakin ehkä jos etsisi suurennuslasin... :)


Ikean tarjoilualusta on melkein täydellisen kokoinen astia noille istutuksille. Yhden lautasen jouduin lainaamaan astiakaapista. Puiset kyltit on Tigeristä, nimet kirjoitin tietenkin lyijykynällä, että voin käyttää kylttejä toisenkin kerran... Nyt nämä pikkukukkaset tarvitsisivat vain hyvämuistisen kastelijan ja ehkä jotain ravinnetta :)


Hihkuin uudesta nahkatakistani täällä, ja se on ihana ja oih niin vaaleanpunainen että en malttanut olla ottamatta sumeaa selfietä kun ensimmäisen kerran lähdin ulos se päällä. Olen ihan kuin pikkulapsi karkkikaupassa, tykkään tuosta niin hulluna. Ehkä järkevämpää olisi yrittää ostaa aikuismaisempia vaatteita edes pienen uskottavuuden saamiseksi, mutta tämän takin kanssa käytän "korosta sitä, mitä et voi peittää" -periaatetta ja näytän vieläkin nuoremmalta, pienemmältä ja vaaleanpunaisemmalta. Ja sehän on vain kivaa...

Mukavaa torstaita kaikille! 

2015-04-12

Kevättä, neulemekkoa ja vanhoja koruja

Kannatti vähän kitistä talvesta, tänään on nimittäin ollut tosi kaunis ja keväinen päivä. Ihanaa kun aurinko paistaa! Ensimmäiset parvekeaamukahvitkin on nyt juotu ja taisin vähän istuttaa kesäkukkasiakin ruukkuihin esikasvamaan... Toivottavasti edes jokin niistä onnistuu! Pikkutomaatit ja chilit jätin nyt pois kun en viime vuonna saanut oikeastaan ollenkaan satoa. 

Tulin kuitenkin laittamaan yhden asukuvan kun kerrankin sain sellaisen napattua. Violetti neulemekko on siskon kirpparilöytö – kätevää kun sisko toisinaan ostaa itselleen epäsopivia vaatteita ja antaa minulle. 




Violetti mekko on alunperin Seppälästä ja yhdistin sen ihan vain mustiin sukkiksiin ja vyöhön viime perjantain perhejuhliin. Laukkuna lempparini Korsin mini-Selma ja kenkinä kohta viisivuotiaat (!) Vagabondin korkkarit. Korut ovat ihan itsetehtyjä, kaulakorun tein vaihtoaikana syksyllä 2012 ja rannekorun ametisteista jo useampi vuosi sitten, elokuussa 2011. :) Swarovskin kristalleista tehdyt korvikset ovat sentään vähän uudemmat. :)



How beautiful life is when you are in the world -riipus on yksi suosikeistani edelleen ja melkein viikoittain käytössä. Ketju on hieman tummunut mutta se nyt ei ole ihmekään näin monen käyttövuoden jälkeen. :) Ametistit taas värinsä puolesta ovat ihan ikilemppareita...   

Mitä tykkäätte vaatteista? Mielenkiintoista, tylsää vai vielä vähän tylsempää? :) 

Mukavaa sunnuntaita! 

2015-04-10

Missä kevät viipyy?

En kestä enää tätä talvea. Kylmyys ja tuuli masentaa, ja lenkkikerratkin jää turhan vähäisiksi kun aina on jokin myräkkä menossa. Parvekeaamiaisiinkaan en ole vielä voinut siirtyä. Nämä talviset kuvat on pääsiäisen aikaan otettu, eikös olekin hirveät lumimäärät!



Vanhempieni kotipihaan joku oli tehnyt valtavan lumipupun, jolla oli korvat ja kaikki. Lumimäärä pisti vähän mielen matalaksi vaikka muuten sää olikin aurinkoinen ja pääsiäissuklaa maistui makealta. Kaikki muut laskettelivat ja hiihtivät täyttä päätä, minä pyörähdin vain vähän pihalla kuvaamassa. Talosta näkyi juuri ja juuri katto ja kotiovelle piti taivaltaa kolattuja polkuja pitkin. 



Koillismaalla oli siis ihan täysi talvi vielä viikko sitten. Täälläkin satoi tänään vielä lunta ja kesä tuntuu niin kamalan kaukaiselta. Yksi syy kesän odotukseen on tietenkin uusi ihana vaaleapunainen nahkatakki, jonka korkkaus vaatisi vähän lämpimämpiä kelejä. 


Gradu valmistuu pikkuhiljaa ja seuraavaksi minun pitääkin palauttaa jo kokonainen versio työstä. Hurjaa! Niin paljon on vielä hiottavaa ja viilattavaa, ja varmasti siihen työhön jää kamalasti korjattavaa. Luotan, ettei sitä kovin moni jaksa lukea minun ja ohjaajani lisäksi, joten en jaksa niitä virheitä murehtia. Mutta myös gradun  palauttaminen on tänä vuonna yksi kevään merkeistä vaikka nyt stressaakin ihan vietävästi :) 

Toivottavasti teidän perjantainne on alkanut pirteämmissä ja vähemmän lumisissa merkeissä... Kivaa viikonloppua! 

2015-04-08

Kotona kerran

Alkuviikko on mennyt yhdessä suhinassa kun olen yrittänyt kirjoittaa yhtä aikaa gradua, tehdä yhtä opponointia ja otinpa vielä täksi päiväksi töitäkin. Ja samaan aikaan on menossa juoksulenkkeilyn aktivointia ja monenmoista muuta mietittävää. Se työnhakukin, voi itku. Stressiä ei ainakaan helpota se että pitäisi itse laatia itselleen aikataulut kaiken aikaansaamiseksi. Kiirettä on pitänyt, mikä on toisaalta ihan kivaakin. Tuntee ainakin olevansa nyt jo elossa vaikka pääsiäisen vietinkin vaaka-asennossa. 

Otin kotona kuvia yhtenä kotipäivänä viime viikolla. Nämä ei nyt kyllä ole mitään tip top -laitettuja vaan ihan vain sellaisia peruskuvia - tältä meillä näytti tuona yhtenä päivänä kun lehtipino kertyi, ulkoa tuli vain sinistä valoa ja kaikki katkaisimet olivat eri asennoissa. Sänky sentään oli petattuna, olen nimittäin asettanut sellaisen säännön että makuuhuoneen nurkassa olevaa tietokonetta ei saa avata ennen kuin sänky on petattu. Tähän asti sääntö on pätenyt! :) 


Kaikenmaailman tavaraa kerääntyy eteis-olohuone-makkari-keittiö -välitilassa olevalle  pienelle vitriinikaapille. Mikäs siinä on kerääntyessä, käyn läpi sitten joskus. Ja käyttökorut näkyy kokoontuneen samaan paikkaan.  Pääsiäiskukkina meillä oli nyt noita valkoisia neilikoita, jotka ovat kestäneet jo vaikka kuinka kauan. Narsissit hujahtivat puolen metrin mittaisiksi (kastelin liikaa) ja sen kukat kuivuivat (kastelin liian vähän), joten ne pääsivät eläkepäiviä viettämään parvekkeen puolelle kuolleen huonekuusen seuraan. Hah, mikä viherpeukalo! 

Makkarin seinällä näkyy muuten myös Tukholman reissulla Tigeristä ostamani osynlig bokhylla, vasta tuota hipeltäessäni tajusin miten ne toimivat. Sanokaa, että täällä on joku muukin yhtä uuno. :D Yllättävän monta kirjaa tuo kestää ja vähän mietin että olisiko noita pitänyt ostaa useampiakin. 



Olohuoneessa nyt näyttää aina tuolta. Kirja sohvalla ja viltti ahkerassa, jokailtaisessa käytössä jopa heinäkuussa. Sohva on pehmeä ja ah niin kutsuva, sohvapöytä taas oikein kehottaa nostamaan jalat vaakasuoraan. 



Ainakin vielä tämä perhosorkidea elää - jee! Osasin kerran jo kastella sen, ja sehän näytti tykkäävän käsittelystäni. Avasi loputkin kukat. Harmikseni luin että tuo lasipurkki voi talvella olla liian kylmä orkidealle. Miksi näitä sitten myydään orkidearuukkuina? 

Ja viimeisenä kuvana olohuoneen seinää: sulassa sovussa minun piirtämäni turbaanipää ja miehen piirtämä Klitschko (se nyrkkeilijä). Ovat viettäneet tuolla jo pidemmän aikaa yhdessä... :) Tälle seinustalle ja lipaston päälle tarvittaisiin jotain uutta ja yhteensopivaa! Tekisi mieli itse maalata tuohon jotain uutta mutta pää hakkaa ihan tyhjää. Ehkä joku rauhallinen päivä keksin jotain kaunista. 



Tältä meillä näyttää; kaipa tämä vähän sekalainen ja ristiriitainen kokoelma heijastelee omistajiensa stressin valtaamaa pään sisältöä. 

En malta odottaa k e s ä ä ja sitä että gradu on poissa silmistä. 

Nyt takaisin ruotsinkielisen aivoneurologian pariin, voi huh huh, hatun nosto vain opponoitavan seminaarityön kirjoittajalle. :) 


2015-04-02

Suolaista ja gluteenitonta piirakkaa

Tämä suolainen piirakka on ollut yksi lempparileivonnaisistani jo aika kauan. En muista mistä ohjeen pohja on kotoisin, mutta täyte on ehkä jonkin valmispiirakkataikinan pakkauksesta. Olen tämän ohjeen kirjoittanut itselle ylös (hehee, kirjoitan reseptejä käsin talteen :)) aikoja sitten ja sen jälkeen tehnyt tästä aina erilaisia variaatioita. 


Tässä piirakassa pohja on perunajauhoista johtuen pehmeä. Maistuu todellakin myös ei-gluteenittomille syöjille... Jotkut ottavat jopa kolmannenkin palan (vaikka ei meillä lasketa). Pohjassakin on mukavasti makua kun siihen laitetaan sekä tuoreita yrttejä että juustoraastetta. Bonuksena tulee tietenkin timjamista leviävä ihana tuoksu, mmm. 

Ohje pohjaan:

100 g pehmeää voita
1 dl juustoraastetta
1/2 dl perunajauhoja
2 dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. karkeaa)
1 tl leivinjauhetta
tuoretta timjamia niin paljon kuin jaksaa silputa
1/2 dl kylmää vettä lopuksi

Pohjan muut aineet sekoitetaan ensin keskenään ja lisätään lopuksi vesi. Pohja on aika löysä ja joka paikkaan tarttuva, ja parhaiten sen saa levitettyä piirakkavuokaan kostutetuilla käsillä. Tämä ei siis ole mikään murutaikina :) 

Pohjaa esipaistetaan 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. 


Lempitäyte:

150 g savukinkkusuikaleita
150 g juustoraastetta
2 munaa
1 prk smetanaa
1 tl paprikajauhetta
1/2 dl tuoretta basilikaa (monesti timjamia tässäkin) silputtuna
1/2 tl pippuria
Kirsikkatomaatteja
Fetaa


Levitä kinkut ja juustot esipaistetun pohjan päälle. Sekoita munat, smetana ja mausteet keskenään. Levitä seos vuokaan kinkkujen ja juustojen päälle. Se riittää juuri ja juuri peittämään koko piirakan pinnan. Asettele puolitetut kirsikkatomaatit ja fetat piirakan päälle, tökkää niitä vähän täytteen sisään. Lykkää uuniin ja paista 200 asteessa, uunin alimmalla tasolla noin puoli tuntia. Pinta saa vähän tummua. 

Koristele tuoreella basilikalla tai timjamilla jos ehdit. :) 

Kerro jos kokeilit, on muuten hyvää! :) 

2015-04-01

Valkoiset helmikorvikset swaroilla

Pitkästä aikaa korukuvia! Valkoiset makeanvedenhelmet kaikessa tylsyydessään ovat niin ihania. Näinkin nuorena niitä voi ihan hyvin minusta käyttää vaikka joidenkin mielestä ovat tosi mummoja,  ainakin sellaiset perinteiset helminauhat... Mutta minä tykkään enkä muusta välitä ;) Helmet tuntuvat ihanilta kun ne lämpeävät ihoa vasten, ja jos helmikoruja omistaa niin niitä kyllä kannattaa käyttää ettei helmien kiilto sumennu käyttämättömyyden takia. Kiinnettä ja hajuvettä herkkien helmien pintaan ei saa laittaa. 

Laitoin pääsiäistervehdykseksi omalle omaopelleni tällaiset helmikorvikset, toivottavasti eivät ole liian tätit. :) :) 



Swarovskin kristalli-prinsessa-biconet toivottavasti tasapainottavat tätiä tunnelmaa (jos joku sellaista näistä aistii). Lahjakorviksiin laitoin hopeoidut koukut vaikka makeanvedenhelmet kyllä ansaitsisivat hopeaa ympärilleen. Korviksia on kiva tehdä vanhoista jämähelmistä, niitä kun tarvitsee olla varastossa vain kaksi samanlaista kappaletta. Näidenkin valkoisten helmien ehtymätön varasto alkaa jo loppua. 

Nämä lähtivät siis lahjaksi siitä hyvästä että sain hiplata opettajan venäläisiä meripihkakorviksia. ;) Vaihdoin meripihkakorvisten alkuperäiset koukut tuollaisiin tavallisiin, ohuempiin ja lukottomiin koukkuihin. Venäläisten korvareiät ovat ilmeisesti isompia, oli nimittäin sen verran paksut koukut noissa alunperin... 


Katsokaa nyt tuota taaempaa meripihkahelmeä! Niin kaunis että suunnittelen tässä Venäjän-matkaa... ;)