2015-02-27

Gluteeniton pizzaperjantai

Perjantain kunniaksi meillä tehtiin pizzaa. Niin hyvää, että ehkä teitäkin voisi kiinnostaa? Gluteenittomaksi alkamisen jälkeen en koe joutuneeni luopumaan mistään, pastat maistuvat ihan samalta kuin gluteenilliset versiotkin ja lasagne tehdään ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Samoin taikinoista saa aivan hyviä myös gluteenittomilla jauhoilla. Ainoa, missä olen joutunut antamaan hieman periksi on pullat: entinen pullahiiri vain ei saa yhtä pehmeitä pullaelämyksiä gluteenittomilla jauhoilla.



Parhaan pizzapohjan ohjeen olen löytänyt joskus lahjaksi saamastani Opiskelijan keittokirjasta. Olen tuota ohjetta kuitenkin vähän muokannut (gluteenittomaksi). Kyseisestä keittokirjasta ei varmaan ole koskaan tehty mitään muuta ja sen kyllä huomaa, kirja aukeaa melkein itsestään pizzapohjan ohjeen kohdalta. :D 

Gluteeniton pizzapohja:

3 dl vettä
1/2 pkt hiivaa
1 1/2 tl psylliumia
n. 6 dl jauhoja (osa gluteenitonta jauhoseosta, pienempi osa riisijauhoja)
2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Kun hiiva on liuennut, lisää nesteeseen myös psyllium ja anna turvota noin 10 minuuttia. Voit sillä välin vaikka pilkkoa täytteitä. 10 minuutin kuluttua lisää jauhot, jauhojen loppuvaiheessa öljy, ja öljyn jälkeen loputkin jauhot ihan tavalliseen tapaan. Vaivaa tasaiseksi. 

Osat jauhoista voi jättää pellille levittämiseen jos taikina tuntuu sopivalta jo vähemmillä jauhoilla, niinkuin tänään kävi.

Kun gluteenittomaan pizzapohjaan lisää tuota psylliumia, se muistuttaa ihan tavallista vehnäjauhotaikinaa ja levittyykin nätisti. Ilman psylliumia en edes kokeilisi taikinan levittämistä. Tuon kokoinen taikina on muuten tarkoitettu yhteen pellilliseen mutta minä venytän sen kahdelle pellille ympyröiksi. Tulee ihanan ohutpohjaisia pizzoja! 



Tänä perjantaina täytteinä oli tomaattimurskaa (tomaattimurskaa, suolaa, mustapippuria, pikkuisen sokeria, puristettua valkosipulia, pizzamaustetta), Furlottin ilmakuivattua kinkkua, tomaattia ja juustoraastetta. Toisen pizzan päällä oli ihanan ohuita saman merkin salamimakkaroita, tomaattia ja juustoraastetta. Tuoreena päälle laitoin vielä kasan villirucolaa. Niin namia että voisi ottaa tavaksi! :)

Kivaa viikonloppua! :) 

2015-02-26

Herkullista lähisuklaata

Lähiruoka ajatuksena houkuttelee, ja tänään otin siihen vähän uutta tuntumaa pyörähtämällä Oulun Ideaparkiin avatussa Pop up -centerissä. Pop up -centeriin on nimittäin tullut myös lähiruokatori, josta löysin mainiota käsintehtyä oulunsalolaista suklaata. Paikallisia pienyrityksiä ei varmaan voi koskaan promota liikaa, joten ajattelin kirjoittaa tuosta löydöstä tännekin, ihan vain omasta ilostani.  :) 


Vaikka nyt oli liikkeen avajaispäivä, ei ainakaan illalla asiakkaita tainnut olla meidän lisäksemme muita. Olimme kyllä aika myöhään liikkeellä. Valikoimat olivat vielä aika pienet, mutta tulossa kuulosti olevan esimerkiksi paikallista Viskaalin lihaa. Tuoreita leipiä ja leivonnaisia kaupassa näkyi jo olevan, nam. Me ostimme kuitenkin vain levyn käsintehtyä puolukkaista valko-tummasuklaata ja ajattelimme suunnata kauppaan uudestaan sitten kun esimerkiksi niitä lihoja on lisää valikoimissa. Vähän vihjailin olevani kiinnostunut gluteenittomista tuotteista ja niitä on kuulemma muutkin kyselleet...


Suklaa oli kyllä tosi hyvää! Valkosuklaata ei minun mahani montaa palaa kestä mutta sen verran kuitenkin että sain vähän herkutella. Puolukka sopi kivasti tuon valkosuklaan kanssa. Tottumattomalle valkosuklaa on monesti aika äklömakeaa, mutta nyt övereitä ei tullut ihan vähästä ainakaan, olisikohan puolukan kirpeys vähän tasapainottanut... Nelituulia näyttäisi myyvän noita suklaita myös nettikaupassaan ja aika hauskalla periaatteella: voin tilata suklaata vaikkapa kaverin osoitteeseen ja kirjoittaa mukaan menevään korttiin oman tervehdykseni. :) 

En tajunnut edes kysellä myyjältä kuinka kauan tuo lähiruokatori on paikallaan, mutta saisi jäädä minun puolestani vaikka pidemmäksikin aikaa. 


Viimeinen kuva vähän kevennyksenä. Saimme (öh minä ideoin ja mies toteutti :D) viimein kehystettyä 2012 syksyllä ostamamme hupaisat taidekortit ja ripustettua ne kollaasiksi seinälle. Kortit on Umeån ihanasta taidemuseosta Ruotsista. Ehkä laitan kuvia kollaasista ja muista korteista vielä myöhemmin? Nuo kortit nimittäin herättävät usein kummeksuvia katseita, mutta en ihmettele sillä valintaperusteenakin taisi olla niiden outous ;) 

Huomenna on jo perjantai ja viikonloppu, onpa tämäkin viikko mennyt taas nopeasti! :)  

2015-02-24

Sydänriipuksesta koruksi

Sain vihdoin tehtyä ystävänpäivän toivotuksessakin näkyneen kieputtelemani sydänriipuksen koruksi asti. Ehkä vähän yllättäen yhdistin sydämen violetteihin ametisteihin. 


Sydänriipus on ihan vapaalla kädellä (mutta tietenkin pihtien avulla) kieputeltua 0,80 millistä hopeoitua lankaa. Kieputtelin ensin löyhän sydämen muotoisen riipuksen ja lisäsin sitten siihen mieleni mukaan kerroksia. Lopuksi tein pyörökärkisillä pihdeillä mutkia lankoihin, jolloin sydän tiivistyi ja kokokin pieneni. Langan päät työnsin monen langan alta mutkitellen tuonne mahdollisimman syvälle sydämen sisälle. Sen kummempia solmuja riipus ei minusta kaivannut, ja hyvin ovat päät pysyneet piilossa. Usein laitan itse tekemieni riipusten päälle myös lakkakerroksen, joka sekin kovettaa sydäntä muotoonsa.


Yllä oleva kuva kertoo jotain korunteon ajankohdasta ja violettien värisävyjen kuvaamisesta pimeällä ;) Aioin ensin ripustaa riipuksen ketjuun kahdesta kohtaa, mutta se ei näyttänytkään hyvältä sillä kieputeltu sydän ei tosiaan ole ihan symmetrinen. Sydämen epäsymmetrisyys vain korostui, joten lopullisessa korussa se killuu vinossa.


Noita violetteja ametisteja olen vähän säästellyt, ne ovat niin kauniita ja ihanan tuntoisia. Enemmän ne kuitenkin pääsevät esille korussa kuin laatikon pohjalla, joten turhahan niitä on siellä hillota... 

Ametistien lisäksi tässä korussa on hopeoitua korumetallia ja hopeoitua papuketjua. Lukon väänsin itse, eikä siitä tullut kovin toimivaa näin ohuesta langasta. Varmaan myöhemmin vaihdan lukon jos koen sen vielä tarpeelliseksi. 


Laitoin kaikki ametistit kaulakoruun, joten korviksiksi asti niistä ei riittänyt. Noihin violetteihin swaroihin koru kyllä sopii ihan täydellisesti. :) Koru ei ihan mene pään ylitse, mutta on kuitenkin selvästi kaulamallia pidempi. 

Mitä tykkäätte sydänkaulakorusta?


2015-02-21

Seinällä kinastelevia korppeja

Rankka opiskeluviikko sai kivan päätöksen kun hain postista uuden netistä tilaamani julisteen: olohuoneemme isossa taulukehyksessä kinastelevat nyt mustat korpit. 



Juliste on 100 x 70 kokoinen ja se on kotoisin suomalaisen Teemu Järvi Illustrationin nettikaupasta. Muuten mustavalkoisessa julisteessa on melkein neonoranssi leima, hauska yksityiskohta. Julisteen hinnasta meni myös viisi euroa luonnonsuojelutyöhön, mikä on tosi hienoa! 

Pelkäsin metsämökkimäistä tunnelmaa nettisivujen hirsiseinien perusteella, mutta aika kivoiltahan nämä korpit näyttävät näin kaupungissakin. Vuosi sitten en voinut kuvitellakaan tykkääväni eläimistä sisustuksessa mutta ilmeisesti mieli on muuttunut kun olohuoneessa on nyt sekä pingviinejä että korppeja ;) 

Kehykset ovat Ikean halppiskamaa, ja suuren koon vuoksi lasin tilalta on muovipleksi. Olisipa kiva joskus myöhemmin panostaa myös oikeisiin kehyksiin, nuo nimittäin heijastelevat aika kovasti.



Aiemmin Finnish Design Shopista ostettu pienempi Al Niqab Al Hamra -juliste sai siirtyä isomman julisteen tieltä keittiön pöydän taakse. Tuo siirtymä ei tosin kovin montaa metriä tässä asunnossa ole ;) 

Jospa olisin tyytyväinen näihin julisteisiin nyt jonkin aikaa. 



Viime viikko oli tosiaan rankka seminaarityön esityksineen ja tentteineen. Uusi pöytätietokonekaan ei oikein suostu yhteistyöhön kanssani tai emme me ainakaan samalla aallonpituudella ole. Olen taistellut ihmeellisiin paikkoihin latautuvien kuvien kanssa ja bloggerkin temppuilee kummallisesti. Miesparka joutuu ratkomaan tietokoneongelmiani vähän väliä. No, jospa tätä ajan kanssa oppii käyttämään. :) 

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! :) 

2015-02-17

Helppoa arkiruokaa katkaravuista

Opiskelut ja muut haalimani hommat vievät harmillisen paljon aikaa harrastuksilta, korutarvikevarastot pysyvät tiukasti kiinni kun yritän parhaillaan keskittyä perjantaiseen tenttiin. Tänään olin aitiopaikalla (airueena) todistamassa yliopiston rehtorin käätyjen luovuttamista. Hauska kokemus ja tulipahan ylioppilaslakille käyttöä. :)

Kaivelin nyt muutaman viikon takaisia tekstiluonnoksia ja sieltähän löytyi herkullinen ja helppo resepti ihan kuvien kanssa, olkaapa hyvät! ;)


Kuinka moni teistä syö katkarapuja? Minusta ne ovat ennen olleet jotenkin hankalaa ja omituista ruokaa, jota ei ole tullut tehtyä. Nyttemmin olen huomannut, että kaupan pakasteesta napattuna ne ovat oikeastaan ihan kätevää purtavaa jopa arkena. Ainoa, mikä katkaravuissa on hankalaa, on se, että ne pitää muistaa sulattaa huolellisesti ja säilyvyys on aika huono. Sulatusaika jääkaapissa  on seitsemän tuntia, ja sulaneet katkaravut säilyvät noin vuorokauden jääkaapissa ja pöydällä vain 3 tuntia pussin tietojen mukaan. Itse valmistus on kuitenkin nopeaa. 



Katkaravut kasarissa:

0,5 dl öljyä
2 kpl valkosipulin kynsiä (tai maun mukaan)
n. 150 g katkarapuja
cayennepippuria

1. Kuumenna öljy kasarissa.
2. Purista valkosipulin kynnet öljyyn ja kypsennä vähän aikaa.
3. Lisää sulatetut, kuivatetut katkaravut öljyn joukkoon ja kuumenna.
4. Mausta cayennepippurilla. 
5. Syö :) 

150 grammasta katkarapuja riittää ehkä juuri ja juuri kahdelle henkilölle (minä olen kyllä syönyt yksinkin, heh heh).

Sulatan itse katkarapuja yön yli jääkaapissa ja nostan päivällä siivilän päälle sulamaan. Ruoka-aikaan mennessä ne ovat sopivan sulia ja kuivia. Kannattaa tietenkin lisukkeena tarjota jotain (kuvissa ihan vain kärähtäneitä uunikasviksia) ja uskoisin, että jäähtyneenä nämä kävisivät myös salaattiin.

Ohje on taas jostain muualta lainattu (ainakin osittain), mutta lähdettä ei ole tallessa kun olen kirjoittanut ohjeen käsin ylös itselleni. Olen vähän vanhanaikainen ja kirjoitan edelleen käsin reseptejä talteen muistikirjaan. :D

Kokeilkaa, tämä on maailman helpoin ja nopein ruoka. Ravintoarvotkin taitavat olla kohdillaan! :)

Kivaa tiistai-iltaa!

2015-02-15

Sokerista päänsärkyä?

Kuten täällä blogissakin mainitsin, olin tammikuun ihan hyvällä menestyksellä herkkulakossa. Olo oli koko tammikuun ajan energinen ja hyvä (paitsi se oksutauti kuun lopussa :S) ja pääsin makeanhimosta enimmäkseen eroon. Joka päivä ei tuntunut karkkihampaan kolotusta eikä sielu huutanut jäätelönpalaa pakastimesta. Ajattelin että helmikuussa sitten herkuttelen hyvällä omallatunnolla, mutta kuitenkin hallitusti. 


No arvata saattaa miten kävi! Viime viikko meni kokonaan sokerinpyörityksessä. Joka päivä jotain: laskiaispullia, karkkia, jäätelöä, mutakakkua ja jäätelöä, suklaata, lisää karkkia... ja siitähän seurasi tietenkin hirveä päänsärky! Nyt sunnuntaina päätä särkee jo kolmatta päivää ja mietin voisiko tämä ihan oikeastikin johtua sokerista. Niska on kyllä ollut hieman jumissa mutta ei tällainen vihlonta varmaan pelkästään siitä voi johtua - olenhan kuitenkin liikkunut, venytellyt ja hieronut niskaa ahkerasti. 



Nyt sitten ajattelin alkaa uudestaan jonkinlaiseen sokerilakkoon. Tai ainakin välttää övereitä, enkä osta kotiin mitään makeaa namia. Kuulostaako epätoivoiselta? Saa nähdä miten minun käy, en kyllä oikeastaan kaipaisi enää yhtään rajotteita ruokavaliooni. :) Toivottavasti saan tällä kuitenkin pahimman päänsäryn pois, on nimittäin vaikea keskittyä yhtään mihinkään kun päätä vihloo niin vietävästi...


Onko täällä ketään, joka olisi todennut saavansa sokerista päänsärkyä, vai kuulostaako tämä ihan huuhaalta? :D

2015-02-14

Ystävänpäivänä 2015

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogini seuraajille, niin teille pidemmän aikaa blogiani lukeneille kuin uudemmillekin tuttavuuksille! :) Kiva kun käytte täällä (mutta kommenttejakin saisi jättää)! :D 


Minun ystävänpäiväni alkoi varsin kivasti, sain pusuttelua ja suklaakakkua aamiaiseksi. Illaksi on vielä luvassa ainakin nyhtöpossulla herkuttelua. Toivottavasti kaikilla muillakin on asiat yhtä hyvin eikä ystävänpäivää tarvitse kenenkään viettää yksin.


Ystävänpäivä on myös oiva ajankohta miettiä ystävyyden merkitystä. Minulla ei tosin taida olla siihen mitään sen kummempaa sanottavaa, kuin että ystävät ovat tärkeitä. Ystäväpiirini on mennyt aikalailla uusiksi viimeisten parin-kolmen vuoden aikana, mikä kertoo kai elämänmuutoksista. Entistä tärkeämpiä ovat ne harvat ystävät, jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana. Ihmisiä yhdistää eri asiat, ja tietenkin mukana pysyvät ne, joiden kanssa yhteistä on muukin kuin sama yhteisö ja elämäntilanne. 

Opiskelukavereista on tullut entistä tärkeämpiä nyt opiskelujen loppuvaiheessa, ja toivon tosiaan että valmistuttuani löydän uusia ystäviä myös tulevilta työpaikoiltani. 


Tärkeitä ovat myös ne vanhat lapsuudenystävät, joita tavatessa voi taas aloittaa siitä, mihin edellisellä kerralla on jääty. Ja vaihtaa vuosien kuulumiset vaikka tunnissa rautatieaseman viereisessä kahvilassa. :) 

Kiitos siis teille kaikille, kamut!<3 :) 

2015-02-13

Kesäkurpitsapastaa valkosipulilla

Hahaa nyt seuraa taas ruokajuttuja! Ihmisenhän pitää syödä joka päivä, joten oletan että helpot arkiruuat ovat ihan tervetulleita. Tämä on taas sellainen yhden hengen ruoka-annos: kesäkurpitsapasta, eli kesäkurpitsan suikaleet pannulla paistettuna. Valmistamiseen ei mene kuin muutama hassu minuutti joten tämä onnistunee myös vaikka olisi perjantai ja 13. päivä. ;)



Kesäkurpitsapastaan (1:lle) tarvitset:

1 kesäkurpitsa
voita
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä (tai maun mukaan vähempikin riittää)
suolaa
pizzamaustetta 
mustapippuria


Vuole kuorimaveitsellä kesäkurpitsasta suikaleita. Jätä siemenosa käyttämättä. Hienonna valkosipulit ja kuullota niitä öljy-voi-yhdistelmässä pannulla. Voista tulee ruokaa makua, mutta varmasti saat suikaleet kuullotettua myös pelkässä oliiviöljyssä. Lisää kesäkurpitsasuikaleet ja paista pari minuuttia. Sen jälkeen mausta ja syö sellaisenaan tai jonkin kastikkeen lisukkeena.


Ohjeen olen alunperin napannut Karppisiskot -blogista joten en ota siitä kunniaa itselleni. Kuvassa  papu-tomaattikastiketta ja yksi annos kesäkurpitsapastaa. Ei tämä kyllä välttämättä pastaa muistuta muuta kuin ulkomuodoltaan, mutta hyvää tämäkin on. :) Kesäkurpitsa on muutenkin yksi lemppareistani, ja esimerkiksi täytetyt kesäkurpitsaveneet ovat aika mainiota pikaruokaa...

Herkullista viikonloppua! <3 :)

2015-02-12

Kuparikukkasia

Yhtenä aamuna vaatekriiseillessäni päädyin tonkimaan korulaatikon unohtuneita kulmia. Löysin sieltä aika ihania, joskus aiemmin tekemiäni kuparinvärisiä koruja ja päätin ottaa niitäkin käyttöön pitkästä aikaa. Kaulakorun löysin blogini arkistoista lokakuulta 2010, huh miten vanha! Ketjumalli on Octopus lace ja muistan vieläkin miten innoissani olin tuosta mallista. Onhan se sievä vieläkin, vaikka nykyään olen enemmän hopean perään. :) 


Näistä koruista huomaa miten kuparin väri tummuu. Kaulakoru on ollut paljon enemmän käytössä ja sitä on pidetty enemmän näkösillä, joten se on tummunutkin enemmän. Rannekoru taas on viettänyt enemmän aikaa ihan vain laatikossa joten se ei ole päässyt hapettumaan samalla tavalla. Tuo tummunut kuparin väri on minusta jopa kauniimpi :) 

Näille asukuville ilmeisesti näytettiin vihreää valoa, joten tässä tulee!


Yhdistin kuparikukkaset Seppälän viininpunaiseen paitaan, sopi kivasti yhteen, ja taisin vielä tehostaa vaikutusta kuparin värisellä luomivärillä. :) Ja jotenkin tosi onnistunut kuva tuli, kun kaulakoru on sitten mennyt paidan alle ettei se ainakaan erottuisi ollenkaan... Heh. Mutta katsokaapa tuosta kuvasta miten kieroon meidän lohikäärmepuu on kasvanut, tehnyt ihan kunnon mutkan! :D


Mukavaa torstai-iltaa! :)



2015-02-11

Gluteeniton herkkuleipä

Ehkäpä maukkainta gluteenitonta leipää, jota olen itse tehnyt, on tämä pataleipä. Sen tekeminen vaatii hieman enemmän vaivaa (tai ainakin aikaa) kuin esimerkiksi sämpylöiden teko, mutta silti se on tosi helppoa. Leivässä on ihanan rapea kuori ja pehmeä sisus, ihan kuin oikeassa leivässä :)

Tein tätä viikonloppuna herkuttelumielessä ja hyvin upposi niin itselle kuin vieraillekin. 

 

Alun perin olen löytänyt ohjeen pataleipään Gluteenitonta leivontaa -blogista. Sieltä löytyy muitakin hyviä perusohjeita gluteenittomana. 

Pataleipää varten tarvitset:

6 dl kylmää vettä
500 g jauhoja 
2 tl kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl psylliumia


Minä olen yleensä käyttänyt jauhoina karkeaa jauhoseosta, riisijauhoja ja kaurahiutaleita. Varmasti myös muut jauhot käyvät ihan yhtä hyvin, alkuperäisessä ohjeessa taisi olla jotain Maalaisleipä-seosta. Tattaria ainakin aion joskus kokeilla, kun olen kerran hurahtanut tattarinäkkäriinkin. :) 


Ohje on tosi yksinkertainen. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne kylmään veteen. Vatkaa seosta sähkövatkaimen taikinakoukuilla kolme minuuttia. Laita kulhoon kansi, ja nosta taikina suljetussa kulhossa vähintään viideksi tunniksi jääkaappiin turpoamaan.

Kun taikina on kohonnut jääkaapissa vähintään viisi tuntia, lämmitä uuni 250 asteeseen. Kun laitat uunin lämpeämään, laita uuniin myös tyhjä kannellinen uunipata, jotta sekin lämpenee samassa ajassa valmiiksi. Kun uuni ja pata ovat tarpeeksi lämpimät, ota taikina jääkaapista ja pyöräytä siitä pöydällä jauhojen avulla epämääräinen leipää muistuttava möhkäle. Taikina on aika löysää, eikä sitä pidä vaivata yhtään enempää kuin on pakko. Nosta leipä kuumaan uunivuokaan (kuuluu sihahdus) ja laita kansi päälle.

Paista leipää ensin kannen alla 250 asteessa 20 minuuttia. Laske sen jälkeen lämpötila 200 asteeseen ja ota kansi pois. Paista vielä ilman kantta noin 40 minuuttia. Heti kun leipä on valmis, kääri se leivinliinaan, jotta kova kuori pehmenee leikattavaksi. 

Tulee tosi hyvää ja aidon makuista leipää, joka uppoaa myös tavalliselle leivän syöjälle, kannattaa kokeilla jos kaipaat oikein tällaista perinteistä leipää :) 

2015-02-09

DIY-kirjanmerkki

Viime viikonlopun askartelusaldo jäi aika vähäiseksi, mutta jotain pientä sain kuitenkin aikaiseksi, nimittäin itsetehdyn kirjanmerkin! :D Ei kauhean innovatiivista, mutta uskon että tälle on käyttöä. Lukemani kirjat nimittäin jäävät aika usein kesken ja hukkaan kohdat, joissa olen menossa. Nyt tämä ah niin upea kirjanmerkki näyttää sivun lisäksi rivin, josta jatkaa :)

Tekemiseen idean sain -yllätys yllätys- Pinterestistä, täältä



Tein kirjanmerkin Cernit-askartelumassasta, joka on käsin muovaillessa pehmeää ja jota kovetetaan tavallisessa uunissa n. 110:ssä asteessa leivinpaperin päällä puoli tuntia. Sitä saa esimerkiski Sinooperistä ja voipa saada isoista ihan tavallisista marketeistakin. Olen tuosta askarrellut joskus helmiä ja sydänriipuksia erilaisilla muoteilla.


Minulla oli varastoissa vain jotain jämiä ja vähän kovettuneita sekä sekoittuneita askartelumassoja, joten tästä ei tullut nyt kauhean upean väristä. Kaulin valko-punaisen massan ensin ohueksi levyksi, leikkasin siitä veitsellä nuolta muistuttavan muodon ja kovetin uunissa. Sitten liimasin pikaliimalla taakse kiinni vanhan kunnon klemmarin ja jo on kätsyä ja valmista ;)


Takapuolta en hoksinut edes tasoittaa ruhmuttomaksi, siksi näin karun näköinen kuva takaa, sori.

Ihan hauska pikku väkerrys noin eilisen Lainan päivän kunniaksi. Varmasti onnistuu lastenkin kanssa jos ulkonäkökriteerit eivät ole kovin korkealla. :)

Toivottavasti tästä alkavasta viikosta tulee edellistä kivempi, mukavaa maanantaita! :)

2015-02-06

Aurinkoinen perjantai

Olipa ihana herätä rankan viikon viimeisenä arkipäivänä auringonpaisteeseen! Tai heräänhän minä joka päivä tekoaurinkooni, mutta tällä kertaa valon lähde oli ihan oikea a u r i n k o ja valaisi koko asunnon. Meillä osoittaa kaikki ikkunat vähän harmillisesti samaan suuntaan ja aurinko paistaa parhaiten heti aamusta. 


Aurinko toi tietenkin esiin myös talven pölyt, mutta en jaksanut välittää nyt niistä :) 



Lasitetun parvekkeen silmästä seinään naulattu hirvi näytti lämpötilaksi jo yhdeksää astetta plussaa, joten uskaltauduin kameran kanssa jopa ulos asti. Näytin varmaan talviunilta nousseelta karhulta siellä siristellessäni! 


Pingviiniparat näyttivät yllättyvän auringosta yhtä paljon kuin minä!




Akryyliväreillä maalaamani isoleukainen hijab-nainen sai ensimmäistä kertaa vähän (epäsuoraa) aurinkoa. Ruskettuukohan hän kesän myötä? ;) Korut ja laukku on kyllä pysyneet tallessa tätin tuiman katseen alla! 


Huonekuusi näyttää näköjään talviselta vaikka siihen paistaisikin aurinko. Mihin tämän voi säilöä kesäksi? Oletin kasvin kuolevan heti sen jälkeen kun joulukuusen hommat on hoidettu, mutta tämähän onkin ollut yllättävän sinnikäs... 

Hauskaa viikonloppua teille, minä ainakin aion ottaa oiikein rennosti! :) 

2015-02-04

Mustikasta energiaa aamuun

Täällä taas olen superhelppoine supersmoothieineni. :) Mustikka on yksi lemppariruuistani, syön sitä joka päivä jonkin verran, ainakin iltapalalla. Vähän ristiriitaisesti kyllä vihaan mustikassa käyntiä. Viime kesän ainoa mustikkareissu oli melkoinen fiasko ja tällä hetkellä ostan mustikkani kaupan pakastealtaasta. :) Eiköhän se silti samaa tavaraa ja superfoodia ole! 

En ole vielä keksinyt yhtään pahaa smoothieta. Laitan kaikkea kaapista löytynyttä sekaisin, ja aina on tullut juotavan makuista, yleensä hyvää. Ehkä oikein voimakkaita yrttejä en aamujuomaani sekoittaisi, mutta mm. rucolaa olen joskus kokeillut ja ihan ok:lta sekin maistui. 




Mustikkasmoothie:

Mustikoita
Salaatinlehtiä
Pinaattia (pakaste)
Mangoa (pakaste)
Appelsiini
Inkivääriä
Selleriä
Mantelimaitoa
Vettä

Kyllä näitä juomalla saa kivasti kasviksia jo heti aamupalalla ja herää hyvin (liian pitkäksi venähtäneiden) yöunien jälkeen. Tavallisesti ei tulisi mieleenkään syödä samalla kertaa mustikoita ja selleriä, mutta smoothiessa nekin sopivat ihan hyvin toisiinsa. Enkä varmaan koskaan lopeta kuvaamasta kasviksia, minusta ne näyttävät niin näteiltä! :) 


Mustikka antaa kivasti väriä smoothielle, mutta pinaattiin yhdistettynä väristä tulee vähän turhan ruskea. Onneksi maku oli oikein mainio ja mustikan terveysvaikutukset nyt toivottavati iskevät kaikki kerralla jotta saan lopunkin nuutuneen olon pois. ;) 

Nyt on onneksi jo herkku-helmikuu (heh) ja ajattelin tänään viimeinkin suunnata karkkiostoksille... 

2015-02-03

Pinkkiä päivään

Innostuin vähän eilisestä kokeilustani ottaa koruista kuvia käytössä. Tähän asti olen tottunut kuvaamaan niitä lähinnä pöydällä, mutta tajusin  että ehkä koruistakin saa paremman käsityksen kun ne näkee jonkun päällä? Yritetään ainakin, vaikka vähän kyllä mietin kuinka koomista tämä omien kuvien laittaminen blogiin oikeastaan on... Enhän minä näytä mitenkään erityiseltä enkä kai pukeudukaan kauhean erikoisesti! 



Muutaman vuoden toppi-ja-neuletakki -kauden jälkeen olen taas pikkuhiljaa kiinnostunut vaatteista. Ja väreistä, asusteista, kengistä, laukuista... Opiskelujen aikana en ole niin kauheasti voinut shoppailla - ruokaa kun on pitänyt monesti saada vielä loppukuustakin enkä ole siitä kovin hyvä pihistämään. Korut ovat olleet enemmän se minun juttuni, teen niitä itse ja ne harvoin istuvat kovin huonosti, joten niillä saan ainakin omasta mielestäni piristettyä arkisiakin vaatteita :)




Neuletakkihan se siinä on kuvassa (!), mutta tämä päivä menikin aika rennosti opiskellessa ja yliopistolla pyöriessä. Tavallisen päivän tavallinen vaatekerta, joka sai alkunsa noihin pinkkeihin korviksiin törmäämisestä. Korvikset olen itse tehnyt joskus kauan sitten akaateista, ja silloin epäilin tulisiko niille käyttöä. Jonkin verran joo, mutta aika isothan nuo ovat edelleen! Sopivat ihan hyvin neuletakin kanssa, vievät ainakin huomion itseensä. :) Olen kova matchailijä ja tykkään kun asusteet sopivat toisiinsa. Pinkit korvikset ja pinkit kukat tukassa riittivät täksi päiväksi ja kaulakoru olisi ollut jo liikaa, vai mitä? 

Kertokaapa vielä, onko tällaiset minäminäminä ja mun vaatteet -postaukset teistä ihan hirveitä luettavia vai ihan ok silloin tällöin? :) 

Nyt alan katsomaan Avalla alkavaa Ensitreffit alttarilla -jaksoa, jännittää vähän miten parien yhdessäolo sujuu. :D 

Kivaa tiistai-iltaa! 

2015-02-02

Maanantain positiiviset pikkujutut

Viikko alkoi yllättävän innokkaissa merkeissä. Töitä tuntuisi riittävän jonkin verran opiskelujen vastapainoksi, jee, enpähän ainakaan tylsisty. Viikonloppu meni vielä vähän sairastamisen merkeissä mutta tänään olen ollut pitkästä päivästä huolimatta ihan iskussa, kivaa! :) 

Positiivisen ajattelun kunniaksi ajattelin esitellä tämän päivän mieltä lämmittäneitä sivuseikkoja:  


Helmet ja vaaleansininen kauluspaita. Voiko mennä kovin paljon pieleen? Uskottavuus ei ole tämän 153-senttisen naisihmisen parhaita puolia, joten pyrin siistiin pukeutumiseen silloin kun en halua minua luultavan lapseksi. :) Korvissa ikisuosikit swarovskit ja sormissa valkoista kynsilakkaa (eikös oo kivan näköiset!) ja sormuksia: kihla&vihkisormukset ja Thomas Sabon sormus, jonka sain kandilahjaksi. Käytän joka päivä! :) Helmet ja korvikset itse tehtyjä. Yritin vähän laajempaakin kuvakulmaa, mutta hmm, eipä paljon luonnistu tuo asujen kuvaaminen! 


Piparkakkureunakynnet! Nyt tosin jo edesmenneet sellaiset. Tuo lakkaus on ehkä hienointa, mitä kynsilakalla osaan tehdä (ja silti puolet kynsistä on ihan kuhmuraisia). Ohje löytyy videon kera Colour me! -blogista vaikka ei nämä minun portaikkopiparit ihan yhtä hienoja ole. :) 


Viime kesän kuvien katselu. Kuvasin ehkä jokaisen kukan, joka tuli vastaan, vaikka tiesin että en minä niillä kukkakuvilla niin kauheasti mitään tee! Mutta onhan niitä nyt ihan kiva katsella talvella ja odottaa kevättä.  


Lounaskokeilu: kasvisruokaa. Tein sieniragua Valion ohjeella, oli hyvää ja nopeaa! Käytin tuoreita herkkusieniä ja kiehautin kaveriksi basmatiriisit. Kokeilkaa tekin jos on nälkä ja kasvikset maistuu. :) 

Tulipas vähän sekalainen postaus. Mukavaa maanantai-iltaa, ja hei, olen tosi iloinen kun tänne on löytänyt tiensä myös pari uutta lukijaa! Tervetuloa :)