2015-01-31

Viikonloppuruokaa: lohta pinaatti-retiisipedillä

Kulinaristi täällä, terve! Ruuanlaitto on minusta kivaa ja uusien reseptien kokeilu yleensä palkitsevaa. Lapsena olin kamalan nirso, mutta olen yrittänyt paikkailla ruokarajoitteitani nyt vähän isompana ja tutustua uusiin raaka-aineisiin. Perunamuusiin en silti vieläkään koske! :) 

Ostimme itsellemme joulun aikaan Gordon Ramsayn Kevyesti-keittokirjan ja siitä olemme kokeilleet tehdä vähän uudenlaisiakin ruokia niiden tavanomaisen (mutta erinomaisten!) lasagnejen, kanakastikkeiden ja nacho-vuokien lisäksi. Erityisen kivaa on ollut kokata huolellisesti viikonloppuisin jotain ihan uutta ruokalajia, ja mieluiten käyttää sellaisia aineksia, joita harvemmin tulee muuten ostettua. Tuossa Kevyesti-kirjassa kasviksia käytetään aika paljon ja ruuat ovat terveellisiä mutta eivät tosiaankaan mauttomia. Ihan jokaista raaka-ainetta ei kyllä ole kaupoissa tullut vastaan (ruijanpallas, mistä?), mutta soveltamalla saa ihan kivoja ruokia aikaiseksi. :) 

Tässä kuvia yhden viikonlopun ruoasta: marinoitua uunilohta pinaatti-retiisipedillä.  



Pakko myöntää, että en ollut ostanut koskaan ennen retiisejä. Siksipä huvituin erityisesti retiisipussin "low calorie snacks" -maininnasta: edes minä en ole ihan niin huijattavissa että erehtyisin pitämään retiisejä snackseinä! 



Lohelle tehtiin marinadi, jonka annettiin vaikuttaa ennen paistamista 30 minuuttia, ja jota valeltiin lohen päälle vielä paiston puolivälissäkin. 

Marinadi lohelle: 

3 rkl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
2 rkl vaaleaa soijakastiketta (meillä oli vain tummaa, käytettiin sitä, enkä tiedä paljonko maku erosi alkuperäisestä)
1 tl dijon-sinappia
1/2 tl raastettua tuoretta inkiväärinjuurta


Ohjeen mukaan kalan olisi pitänyt olla kylmäsavustettua lohta, mutta minä menin erehdyksissä ostamaan ihan tavallista lohta. Ihan hyvin onnistui näinkin kun paistettiin lohta alkuperäisestä ohjeesta poiketen pidempään uunissa, 200 asteessa noin 20 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa kylmäsavustettua lohta paistettiin vain 4-6 minuuttia 230:ssa asteessa. 




Pinaatti-retiisipedin valmistus käy suurinpiirtein näin: 

Pese babypinaatit, pese retiisit, viipaloi retiisit, asettele pinaatit ja retiisit lautaselle. 

Ei vaatinut suurta osaamista, mutta onhan siinä tietenkin sormet vaarassa aina kun ihan viipaloida pitää ;)


Lopuksi ruoalle tehtiin vielä kastike, joka ei päätynyt kuviin (koska oli nälkä). Siinäkin sovellettiin, mutta maistuvaa tuli! Ainekset vain sekoitetaan keskenään ja valellaan maun mukaan annoksen päälle. Oli aika tujua. 

Tahinikastike:

1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
3 rkl riisiviinietikkaa (me käytettiin kaapista löytynyttä balsamiviinietikkaa)
2 rkl soijakastiketta (taas piti olla vaaleaa, mutta meillä oli tummaa)
2 rkl seesamiöljyä (oliiviöljyä)
2-3 rkl tahinia 

Kastikkeen lisäksi päälle siroteltiin vielä inkivääriraastetta maun mukaan. 

Herkullista, terveellistä, helppoakin. Ei kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttävää, mutta aion tehdä toistekin. Mutta nyt tahinipurkin sisällölle pitäisi keksiä muutakin käyttöä... Retiisejä taas tulee ehkä ostettua joskus toistekin salaatin sekaan. Oli ne niin söpön värisiäkin. :) 

2015-01-30

Hulluna vaaleanpunaiseen

Kevät ja pastellinsävyt ovat täällä taas! Ainakin minä odotan jo intopiukeana, että päivä pitenisi reippaasti ja suurimman osan ajasta saisi viettää valoisassa. Helpottaisi se valo niin kuvauspuuhia kuin mielialan ylhäällä pitämistäkin! :) Olen varmaan marraskuusta asti myös odottanut kesäisiä juoksulenkkejä metsässä, niitä niin kaivattaisiin sisällä kuntoilun lisukkeeksi...

Nyt olen kuitenkin keskittynyt kevääseen enemmänkin koru- ja vaaterintamalla, kun muuten tuo lumen tuprutus on vähän masentavaa. Vaaleanpunainen kaulanauha himmeäkiiltoisista simpukankuorihelmistä (8 mm kokoisia) sen sijaan antaa jo hiukan toivoa keväästä. Ainakin minulle. :D 


Kaulanauhan pituus on noin 44 cm, joten se sopii monelle. Metalliosat ovat hopeoituja, ja tällä kertaa helmet on pujotettu koruvaijeriin. Helmisilkki oli toisena vaihtoehtona, mutta reikien isohko koko arvelutti vähän. Jos helmissä on liian isot reiät silkin kokoon nähden, solmut menevät helmien sisään eivätkä jää niiden väliin huomaamattomiksi pikku möykyiksi. 

Tämä koru on ihan minun tyyliseni ja yhdistäisin sen näihin vaaleanpunaisiin simpukankuorihelmi + kristalli -korviksiin. Eikö sopisikin aika mainiosti, vaikka noissa korviksissa onkin voimakkaampi kiilto kuin mattapintaisissa helmissä? 



En kokenut olevani itse kuvattavassa kunnossa, joten tälläsin korua vain hengarissa roikkuvaan valkoiseen pitsipaitaani... Sopisi aika mainiosti valkoisen herkän paidan pariksi. :) 


Oikeastaan koru on sen verran kaunis että voisin pitää itse sitä juhlissakin. :) Koru löytyy täältä nettikaupastani, jos olet kiinnostunut siitä. Myös tuollaiset korvikset on nettikaupan valikoimissa. 


Mutta eikös ole aivan ihana väri ja ihana pinta noissa helmissä? En meinannut ensin raskia edes koruksi asti tehdä, kun helmet jo itsessään olivat niin kauniit eivätkä kaivanneet seurakseen mitään. :) 

Keväistä viikonloppua! 

2015-01-29

Herkkuruokaa yhdelle

Onneksi on jo tammikuun loppu ja kohta loppuu myös herkuton kuukausi. Kuulen jo suklaakakun ja laskiaispullien kutsun ;) Jaan nyt näitä ruokaohjeita, vaikka oksennustaudin jälkeen oma ruokahaluni ei olekaan vielä ihan palautunut. Pysyttelin hengissä kirsikkatomaattien ja pähkinöiden lisäksi erilaisten smoothieiden avulla ja nyt ne tulevat jo ihan korvista. Pitänee pitää siis pieni tauko niiden vääntämisestä, vaikka aika käteviä sairastamisruokia ovatkin. Tein aina vähän isomman annoksen jääkaappiin ja lipittelin sitä sieltä pikkuhiljaa... Hedelmät ja marjat ovat oikeastaan ainoita ruokia joita kipeänä tekee mieli ja niiden syöminen nestemäisenä tuskin teki kauhean pahaa nestetasapainollekaan :)

Mutta viime viikolla tein oikeaa herkkuruokaa yhdelle. Olen kuullut että monella yksin asuvalla jää ruuat laittamatta sen takia, että mitään ei voi tehdä sellaista sopivaa yhden hengen määrää. Olen itsekin nyt päässyt (joutunut) myös vähän maistelemaan tätä ruuan laittamista yhdelle hengelle - ja voin sanoa että aika montaa ruokaa voi laittaa vain yhden hengen annoksen. En itsekään tykkää mikrossa lämmitetyistä eilisen päivän jämistä, joten tällaiset ohjeet olisivat ainakin minulle ihan tervetulleita etten söisi tonnikalapastaa ihan joka päivä. :D  

Tämä asia tuli oikeastaan mieleen työntäessäni yhden hengen uunipaprika-annosta uuniin. Se näytti niin yksinäiseltä paprika-paralta (vaikka ei paprikoilla välttämättä niitä tunteita niin kauheasti olekaan?). :)


Ohjeena on lähinnä ostaa yksi jättipaprika kaupasta, sulattaa pakastimesta (vesihauteessa on minusta nopein!) yhden hengen annos jauhelihaa ja paistaa se pannulla, maustaa, viipaloida kasviksia vähän sekaan, nostella fetajuustoa purkista muiden täytteiden kanssa paprikan sisuksiin ja raastaa päälle vähän juustoa.  Helppoa ja aika nopeaa, vaikka paistoaika 175:ssä asteessa olikin 20 minuuttia. :)



Hyvää oli, ja kannatti syödä vaikka yksin olinkin. Tekee hyvää rauhoittua edes hetkeksi herkullisen ja terveellisen ruuan syömiseen, sillä niin usein tulee tehtyä kaikkea muuta yksin syömisen lomassa. Tulipa siis todettua että tekosyy oli sekin syy, ja ruokaa kannattaa tehdä vaikka syömässä olisinkin vain minä itse... :)

Nyt tuntuu että tänään on ensimmäinen suht terve päivä pitkään aikaan. Ihanaa, :) Kivaa torstaita myös teille kaikille! 

2015-01-28

Terveisiä sohvannurkasta

Täällä(kin) on podettu vuosisadan kamalinta oksennustautia/maailman tehokkainta detox-kuuria. Elimistön voisi kuvailla todellakin tyhjentyneen erilaisista kuona-aineista. :D 



Seuranani sairastuvalla ovat olleet sohvatyynyn pingviinit ja (nyt jo kuolleet) tulppaanit. Tänään koin itse kuitenkin herääväni pikkuhiljaa henkiin kun huomasin puoli seitsemältä aamulla natustavani sängyssä kirsikkatomaatteja ja pähkinöitä. Ehkä tämä tästä, vaikka päähän sattuukin vielä ihan kamalasti :) 

Toivottavasti olette kaikki muut terveinä, tällaista tautia kun en toivoisi kenellekään... :)

2015-01-26

Ihana Tuulenpesä-koru

Yhteen väliin tein paljonkin näitä Tuulenpesä-koruja ja rakastin pyöritellä noita palleroisia. Sitten oma innostus vähän hiipui ja jätin palleroisten pyörittelyn muille. Nyt taas kuvakansioita kaivellessani ihastuin niihin uudestaan (kätevä inspiraation lähde: omat kuvakansiot :D) ja päätin tehdä vähän erilaisen version tuosta Tuulenpesä-mallista. Valkoiset makeanvedenhelmet houkutteli, joten laitoin niitä tähänkin aiempien harmaiden ja kirkkaiden lasihelmien tilalta. Nyt helmiä on myös enemmän, niskaan saakka. :) 



Riipus on siis tosiaan käsin metallilangasta pyöritelty, vähän tuollainen epämääräisen muotoinen mutta kuitenkin pyöreä. Metallilankaan on kieputeltu myös nuo makeanvedenhelmet, ja lisänä on hopeoitua papuketjua. Herkkää! :) 



Tein myös tappimalliset korvakorut Tuulenpesä-palloilla, mutta en ole aivan varma onko ne hyvät vai huonot. Palloista tein nimittäin pikkuisen pienemmät kuin korvakorupohja, joten sivusuunnasta katsottuna ne näyttävät vähän hassuilta. Tuotekehittelyn paikka siis :) Otan kuvia ehkä myöhemmin, mutta ensin taidan testikäyttää Tuulenpesä-korviksia itse ja katsoa mitä sellaisista tykätään. :D 

Tämä Tuulenpesä-kaulakoru on vähän tavallista pidempi, noin 50 cm:n pituinen, koska silloin tuo pallo laskeutuu kauniimmin. Korua on tietenkin mahdollisuus lyhentää siroa kaulaa varten. Jos sinäkin ihastuit, niin tuo koru löytyy nettikaupastani, täältä. Oikeastaan tämän persoonallisempaa korua on hankala löytää, sillä edes minä en onnistu tekemään kahta aivan täysin samanlaista palloriipusta. :) 

Kaunista maanantaita lukijoille! :) <3

2015-01-24

Helppo, kirpeä terveyssmoothie

Kummasti nämä vihreät, vähän ällöttävän näköiset mutta oikein maukkaat juomat ovat vakiinnuttaneet asemansa aamupalapöydässäni. Yhteen aikaan pääni löi ihan tyhjää smoothieiden kanssa ja etsiskelin netistä helppoja ohjeita. Aika usein ohjeissa oli vähintäänkin macaa, spirulinaa ja muutamaa supermixiä, joista en henkilökohtaisesti innostu, joten ajattelin että ehkä näiden oikeasti yksinkertaisten smoothieiden perässä joku koluaa nettiä ja päätyy blogiini. Tuo makeuttamaton mantelimaito voi jollekin olla yhtä outo kuin acai-jauhe minulle, mutta sanoisin että sen voi aivan hyvin korvata tavallisella maidolla jos maidon mausta pitää. Tai mehuakin voi tietenkin käyttää maun mukaan. Mantelimaitoa ostan itse Prismasta tavallisella kauppareissulla eikä se siis minusta vaikeuta tätä hommaa yhtään. Nykyään käytän mantelimaitoa kahviinkin, hyvää, kun siihen tottuu! :) 


Tämä smoothie on kirpeän makuinen ja idea tähän lähti jääkaapissa olleesta inkiväärin juuresta. Inkiväärihän on superterveellistä. Kiinassa sitä kuulema käytetään reumapotilaiden hoitoon ja ihan Suomessakin sen sanotaan lievittävän flunssaa ja tulehduksia sekä auttavan vatsakipuihin. Ei yhtään pahoja vaikutuksia näin flunssa-aikaan. 

(Inkivääri muuten tuoksuu ihan niille BonBonin punaisille kalakarkeille, sekään ei minua haittaa!)


Kippis!

Juoman ainekset ovat:

Kiivi
Pala inkivääriä
Muutama tyyny pakastepinaattia 
Kourallinen salaatinlehtiä
Sitruunamehua puristettuna ja vähän hedelmälihaa
Varsiselleriä
Muutama kuutio pakastemangoa
Makeuttamatonta mantelimaitoa 


Inkiväärin pala oli sellainen peukalonpään kokoinen ja siitä irtosi ihan kiitettävästi makua. Käytä vähemmän jos et tykkää kirpeästä. 

Salaatinlehdistä valitsen usein vähän tummempia lajikkeita, niissä on enemmän ravintoaineita. Pakastepinaattia ja mangoa käytän siksi, että niitä on aika helppo käyttää pakastimesta ja että saan juomasta tarpeeksi kylmää. Tuoreita pinaatteja ja mangoja käyttäessä lisäisin juomaan jääpaloja. Lämmin smoothie on nimittäin vähän sama asia kuin kylmä kahvi.

Viimeinen kuva vielä havainnollistaa, että en minä ihan pelkällä pupunruualla aamujani aloita. Tuhti munakas kylkeen niin jaksaa paremmin :) 

2015-01-23

Pottusydämiä ystävänpäiväksi

Olenpas kerrankin ajoissa ja olen jo tehnyt kortit ystävänpäiväksi! :D Tykkään tehdä kortteja, mutta en jaksa tehdä niitä mitään valtavia tehdasmääriä. Viime jouluna tein parikymmentä korttia ja se oli todellakin riittävästi, vaikka itse kortit olikin helppoja ja yksinkertaisia. Näitä ystävänpäiväkortteja tein tänä vuonna vain muutaman ja saatan kyllä käyttää nämä muuhunkin tarkoitukseen kuin ystävänpäivään.  



Nämä kortit on ehkä maailman yksinkertaisimmat tehdä, tarvitset vain korttipohjia tai kartonkia ja sakset, jotain maalia (esim. akryyli) ja perunan. Tässä välissä varmasti muistuu mieleen ne 90-luvun askartelumuistot kerhoista ja kouluista, mutta älä välitä niistä. ;) Tee kuitenkin samaan tapaan perunasta leimasin, länttää maalia jollekin alustalle, pyöräytä perunaa maalissa ja painele kuvioita menemään korttipohjaan. Anna vielä kuivua, niin jo on valmista ja persoonallista. 





Supersimppeliä askartelua, mutta minusta ihan hauskaa. Ainakin gradun kirjoittamisen voittaa 100-0. Perunan haju käsissä on oikeastaan ainoa miinus, mutta sillekin on ehkä jotain tehtävissä... Tällä samaisella 90-luvun ihmeellisellä tekniikalla olen muuten tehnyt jopa julisteita. (Kuvat on aika huonot ja julisteet näyttävät kamalan ryttyisiltä.) Kolmionmuotoisella pottuleimasilla tuli ihan hauskaa jälkeä:



Ja vähän muunnellen olen tehnyt kuplapaperista (poks poks) leimasimen käärimällä sitä talouspaperirullan ympärille, ja pyörittänyt sitä paperilla. 



Joko siellä on ystävänpäivän valmistelut pitkällä, vai onko ystävänpäivä sinusta ihan täysi turhake?

2015-01-22

Uusi koru makeanvedenhelmistä

Joku on päässyt viimeaikoina taas koruilun makuun ja samalla keittiönpöydän on vallannut suloinen helmikaaos. Ruuanlaitto ja syöminen jää nyt sitten vähän vähemmälle ;) Itselle teen enää harvemmin koruja, koska niitä on kertynyt jo jos minkälaista, mutta nyt kuulin taas makeanvedenhelmien kutsun ja tein itselleni ihanan arkikorun ylellisistä isoista makeanvedenhelmistä. Näitä helmiä olen käyttänyt joskus muinoin yhteen hääkoruun ja taisin samalla tilata itselleni vähän ylimääräistä materiaalia. Hupsista vain. Voi tätä korua helmien puolesta varmaan juhlissakin käyttää, mutta juhlakoruksi minulla on tiedossa yksi vähän suurempi projekti, johon liittyy kuusi metriä hopealankaa... :) 


Keskityin upeiden helmien kuvaamiseen ja unohdin ottaa sellaisen kokonaiskuvan korusta. Laitanpa sitten oman pärstä-selfieni tähän lisäksi, tässä näkyy ainakin korun pituus jos ei muuta. Ja uusi, pinkki-ihana (:D) toppi, jonka ostin alennusmyynnistä... Kevät tulee ja värien käyttö lisääntyy! :) 


Inspis tähän koruun tuli niinkin läheltä kuin omasta korulaatikosta. Ja sehän ei mikään ihan pieni laatikko ole. :D Yhtenä päivänä nimittäin kääriydyin helmikoruihini ja huomasin, että juuri tällainen epäsymmetrinen ketju + helmi -yhdistelmä minulta puuttuu. :D Ei auttanut muu kuin paikata tämä suuren suuri koruvaje.


Kaunista (mutta kylmää!) torstaita teille kaikille! :)

2015-01-21

Kopurakäsien tuoksuva pelastus

Niin se vain on, että koruntekijälläkin käpälät kuivuvat talvipakkasilla. Onneksi olen löytänyt itselleni sopivan ratkaisun pulmaan, ja se on niinkin yksinkertainen asia kuin riittävän tuju käsirasva! Käteni todellakin rahisevat välillä kuivuuttaan ja se jos mikä saa ne näyttämään rumilta, kuivakoilta luu-nahka-muodostelmilta. Haavojakin tulee toisinaan kämmenselkään ja rystysiin juuri tuosta kuivuudesta johtuen. Tässä siis suosikkirasvani rohtuneille räpylöille, Weledan Sea Buckthorn -käsirasva:



Tuon käsirasvan tehokkuuden salaisuutena on - ei tietenkään ne aineet mitä inci-listassa lukee - vaan vallan mainio tuoksu! Herkullinen tuoksu on se, mikä saa ainakin minut rasvaamaan raskaan työn (;D) runtelemat pikku kätöseni taas salonkikelpoisiksi vähintään kerran päivässä. Sanoisin, että tuoksu muistuttaa sitrushedelmiä, mutta veikkaisin että sillä on kuitenkin pyritty tuohon tyrnimarjan tuoksuun. Tyrnejä en ole koskaan tuoksutellut, joten en osaa tuoksun aitoudesta sanoa mitään, mutta hyvä se on tässä muodossa ainakin.



Ja kun tuohon kuvaan nyt tunki tuo huulirasvakin, niin sanotaan siitäkin jotain. Se on paras huulirasva mitä olen tähän mennessä käyttänyt. Se on luonnonkosmetiikkaa (tai ainakin 100 % natural) ja tuntuu ihan oikealta rasvalta. Päädyin ostamaan tämän syksyllä, kun jatkuvan pirkka-huulirasvan levitys sai huulet kirvelemään ja punoittamaan kipeän tuntoisesti. Kun samaan aikaan vaihdoin myös hammastahnat vähän hellävaraisempiin sain kirvelyn loppumaan.

Nämä molemmat olen ostanut Stockmannilta, ja ei muistaakseni olleet montaa euroa per puteli. :) Haluan ihan vain vilpittömästi suositella kokeilemaan näitä jos kärsit samoista ensimmäisen maailman ongelmista kuin minä. :) Pikkuhiljaa mieleni tekisi siirtyä enemmänkin sinne luonnonkosmetiikan puolelle, ja mitä viimeksi olen hintoja katsellut, niin ei ne nyt niin paljoa enää edes poikkea normikosmetiikasta! 

2015-01-20

Ryhmäliikuntarajoitteinen kävi pilateksessa

Onko teillä ennakkoluuloja ryhmäliikuntaa kohtaan? 

En ole koskaan ollut kauhean innostunut ryhmäliikunnasta ja koulussakin jumppatunnit olivat aika tuskaisia. Sieltä kai juontaa juurensa, että vieläkin oikeasti pelkään kaikenlaisia rytmikkäitä jumppatunteja, minulla kun ei jalat ja kädet liiku eri suuntiin, eikä ainakaan yhtä aikaa. Nyt taisin kuitenkin löytää viikkooni uuden ohjelmanumeron, joka kai ryhmäliikunnaksi lasketaan: pilates. Olin tietenkin etukäteen lukenut netin kauhutarinoita mm. kirsikasta peräsuolessa ja pälyillyt epäluuloisesti tunnin nimen alkuosaa (Fit). Tuo tunti yllätti minut kuitenkin positiivisesti kun kerran paikalle uskaltauduin.

Jollekin rohkealle kaiken mahdollisen kokeilijalle pilateksen kokeilu varmaan tuntuu ihan hölmöltä puheenaiheelta. Sen kun vain menee ja testaa, ei kukaan siellä toisia töllötä. Mutta minulle tämä oli suuri askel kohti hikisiä, trendikkäitä jumppasaleja, ja uskon kyllä etten edes ole ainoa, joka niitä yhä kavahtaa ;)

Olen kyllä käynyt yhdessä toisessakin jumpassa pari kertaa, mutta jotenkin olen aina onnistunut tälläytymään sellaiselle tunnille, jossa jotakin ohjelmaa tehdään viimeistä kertaa ja kaikki muut osaavat sen jo ulkoa. Lopulta minä teen vielä viimeistä hauiskääntöä kun muut ovat tehneet niiden lisäksi jo kolme jännehyppypyörähdystä ja viisi yhdenjalankyykkyä.



Kameraa en jumppasaliin raahannut, joten saatte tyytyä näiden kukkasten ryhmäliikuntakuvaan :) 

Joo, mutta se pilates. 

Ensiksikään ohjaajana ei ollut supertrimmattu 20-vuotias bikinibodaaja, vaan ihan tavallinen ihminen, joka aloitti tunnin kysymällä, onko tunnilla yhtään ensikertalaista. Heilutin vimmaisesti kättäni takarivissä ja toivoin, etten joutuisi nyt sen takia silmätikuksi. Olin toki varustautunut mustalla massaansulautumistopilla. :D No en joutunut silmätikuksi, ja ainoa Kirsikka peräsuolessa -tyyppinen, hörhöilyksi laskettava asia oli alun asennon hakeminen vyötä kuvittelemalla. Ja sekin oli ihan havainnollistava, vaikkei just kirsikka ollutkaan. Ohjaaja myös muistutti, että jos et osaa hengittää pilateshengitystä niin muista kuitenkin hengittää. Se on tärkeintä. Ja se oli oikeasti tärkeintä, sillä tietoisesti hengittäessä hartioita on hankala nostaa huomaamattaan korviin. 

Pilateksen tahti tuntui rentouttavalta ja yritin keskittyä liikkeisiin täysillä. Koska salissa ei ole peilejä, omaa asentoa oli vähän hankala arvioida, mutta ystävällinen ohjaaja kävi onneksi kiertämässä salia moneen kertaan ja muistutti siellä olevansa meitä varten. Se oli kivaa ja rauhoitti mieltä vaikka pää alaspäin ähistessä olo ei muuten kovin zen ollutkaan. :D 

Alkuun ihmettelin, miksi muilla osallistujilla oli pitkähihaiset paidat päällä tunnin alkaessa ja toivoin ettei pilates nyt ihan niiiin rauhallista ole että paleltuisin patjalle. Alkoi ne paidat sitten kuitenkin lennellä myöhemmässä vaiheessa. Liikkeet tuntuivat suhteellisen helpoilta ja ne piti tehdä mahdollisimman hitaasti, mikä sitten tietenkin antoi aikaa ajatella että kumpaa vasenta jalkaa missäkin välissä liikutetaan. Hiki ei varsinaisesti virrannut mutta kyllä siinä lämmin tuli. Olin oikeastaan yllättynyt että sain näin ilman painojakin lihakset ihan jumiin asti. Ilmeisesti pilates sitten oikeasti tehoaa johonkin syvempään lihaskerrokseen. Lonkka tuntui olevan ihan tuhannen jumissa ja takareisiä en siinä lyhyessä alkuvenytyksessä ehtinyt saada auki. Lisää kehonhuoltoa siis tarvittaisisiin, joten menen toistekin. :)

Onko linjoilla muita ryhmäliikuntarajoitteisia tai jopa rajoitteista yli päässeitä?  

2015-01-18

Lukemisesta ja Varistytöstä

Tiedättehän takkatuli, höyryävä teekuppi, viltti ja kirja -mielikuvan?

Minusta kirjojen lukeminen on periaatteessa aivan ihanaa ja jollain tapaa nostalgista, rentouttavaa puuhaa. Harvoin kuitenkaan saan luettua kokonaista kirjaa ja vielä vähemmän kokonaisia kirjasarjoja. Vuosi 2015 on kuitenkin Kirjan vuosi ja sen kunniaksi ajattelin vähän ryhdistäytyä tässä asiassa. :)

Viime syksynä tein yhden erityisen kivan löydön, jota haluan suositella muillekin: Erik Axl Sundin alias Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundquistin Varistyttö-trilogian. Onko kukaan teistä lukenut tätä? En tiedä ovatko nämä vielä Suomessa lyöneet itseään läpi, sillä viimeisin osa suomeksi ilmestyi lokakuussa. Ensimmäinen osa on nimeltään Varistyttö, toinen Unissakulkija ja kolmas Varjojen huone.



Kuten niin monet trilogiat, tämäkin on alunperin ruotsalainen ja ylistetty mm. lajinsa parhaaksi. Kirjasarjassa jahdataan tappajaa, ja vaikka tämä nyt kuulostaa hassulta, niin mielestäni kirjat eivät kuitenkaan ole niitä perinteisimpiä dekkareita. Sarjassa on mielenkiintoisella tavalla otettu mukaan psykologiaa (yksi päähenkilöistä on psykologi) ja mielenterveysongelmia, ja uskallan suositella näitä myös niille lukijoille, jotka eivät innostu aivan perinteisimmistä toimintadekkareista... Kannattaa lukea varsinkin jos kaipaat jännitystä :) :) 



Luin itse kirjat ruotsiksi ja täytyy sanoa että en varmaan yhtään ruotsinkielistä kirjaa ole ahminut niin nopeasti! Jotenkin jäin tavallista nopeammin koukkuun kirjaan ja sen hurjan moniin juonenkäänteisiin. Mukana oli koulumuistoja, psykologin istuntoja, juutalaisia, ihmissalakuljetusta, uskonnollisuutta, vankityrmiä, moottorisahoja, raiskauksia, kesämökkejä, juoppoja, rikkaita, kodittomia ja kaikkea mitä ikinä vain voitkaan kuvitella. Siis ihan kaikkea. Välillä nimittäin vähempikin määrä juonenkäänteitä olisi riittänyt, mutta lopputulosta en ikimaailmassa olisi osannut arvata edes 3. osan keskivaiheilla. :) Kerrankin kirjasarja, joka ihan oikeasti yllätti :)

Tykkään erityisen paljon myös kirjojen karuista kansista, tunnistaako joku alkuperäisteoksen? ;) 

Kirjailijoilla on myös mielenkiintoiset taustat mm. muusikoina, taiteilijoina ja vankilakirjaston hoitajina. Hauskaa, miten erilaisista lähtökohdista kirjoja voi kirjoittaa :)

Mitä kirjoja teillä on lukulistalla tänä vuonna? 

2015-01-16

Levoton sielu somettaa

Nyt kun tämän kevään ajan pääasiallinen tehtäväni on kirjoittaa yksi gradu, minusta on paljastunut tosi levottomia piirteitä. Gradun lisäksi olen haalinut yhtä jos toista tehtävää, työtä ja toiminimeä. Lisäksi tykkään näperrällä kotona kaikenlaista, ja aikatauluttomina päivinä teen kaikkea yhtä aikaa, unohdan syödä ja hötkyilen sinne tänne! Etenkin nämä somet aiheuttaa minussa levottomuutta. Hyppään vähän väliä Instagramin, Facebookin ja erilaisten blogien väliä tarkistamassa onko mitään uutta ilmaantunut ja samaan aikaan päässäni myllertää melkoinen kaaos. Löytyisikö täältä kohtalotovereita?

Muistellaanpas vaikka yhden aikatauluttoman aamuni töhinöitä:

8:30 herätyskello soi. Laitan herätyksen pois ja jatkan unia kirkasvalon loisteessa. Viime yönä meni niin myöhään sängyssä pyöriessä kun päässä oli päällä se kuuluisa televisio ja sen kaikki kanavat yhtä aikaa.

10:30 Säpsähdän WhatsApp-ääniin ja vastailen peiton alta ystävien viesteihin. Ei, en tullut luennolle kun ne ovat niin susikuivia, ei en jaksa tänään tulla yliopistolle syömään kun kotonakin on ruokaa. Sähköpostiakin on tullut, vastaan kännykällä yhteen tärkeimpään. Selaan Iltasanomien etusivun. Tsekkaan kännykällä verkkopankin: tilatuista koruista on tullut maksu perille, pitääpä tulostaa kuitit. Muistan, että olenpas suunnitellut paljon touhua tälle päivää. Luen loput (enimmäkseen turhat) sähköpostit ja selaan Instagramin ja Facebookin uutuudet.

10:45 Nousen ylös sängystä, hipsin suihkuun. Suihkussa päässä pyörii päivän hommat: tulosta kuitit, vie postiin, käy samalla kaupassa, toimita sähköpostilla opintosuoritusote, kirjoita gradua (!!), tee työhommia, saa jotain aikaiseksi. 

11 aikaan laitan ensin tietokoneen päälle, sitten keitän kahvit. Jotain syötävääkin yritän miettiä, mutta tietokone valmistuu näistä asioista ensimmäisenä. Käyn vastaamassa blogin kommentteihin, tsekkaan varsin tilastot ja sen, mistä tänne on porukka löytänyt tiensä. Facebook, pari blogia, hesari ja kaleva. Alan tulostamaan kuittia verkkokaupasta. Kauppa on vielä aika uusi enkä osaa käyttää takahuonetta, soitan mieheltä vähän apua. Tulostan kuitit, kirjoitan kirjekuoret, pakkaan korut kuoriin ja teippaan kuoret kiinni. Hienoa, jotain valmista. Muistan, että tulostin on nyt helposti saatavilla, skannaanpas opintosuoritusotteen samalla. Etsin skanneriohjelmaa koneelta ja löytyyhän se lopulta. Samalla muistan, että otin illalla ne katkaravut sulamaan, nyt ne pitäisi vielä kuivattaa, mutta käynpäs ensin vessassa. Skannaan laput ja etsin verkkopankista postilokeroa, plääh, kuinka vaikeaa, en löydä. Käyn varalta Facebookissa ja uutissivuilla, jotka ovat jääneet auki välilehtiin. Onneksi kännykällä löytyy se postilaatikkokin, ja käytän kahta erillistä laitetta samaan aikaan lappujen lähettämiseen. Jossain välissä juon kupin kahvia.
Nätisti organisoidut graduaineistot ruokapöydällä

12 aikaan on jo nälkä, vedän nopean smoothien naamaani ja toisen kupin kahvia, loppu on kylmää. Tuikkaan muistitikun koneeseen ja vakaasti päätän aloittaa gradun teon. Tuijotan keittiön taulua. Tuohon pitäisi keksiä jotain kivaa. "Taidelainaamo" kirjoitan Google-hakuun ja uppoan ihaniin taideteoksiin. Vaan mitäs tuolla pilkottaakaan, yksi maalauspohja! Mitäs jos siihen piirtäisi sitä ja tätä ja tuota ja .... kohta olenkin jo maalaustyön touhussa, uppoutuneena akryyleihin, ja muistitikku vilkuttaa valoaan yksinäisenä. Samaan aikaan lähettelen WhatsApp-viestejä kaverille. Ja maalisin käsin käyn laittamassa ne katkaravut siivilään kuivumaan.

14 aikaan kilahtaa sähköposti graduohjaajalta: pitäisi vara esitysaika! Paljon muutakin on kilahdellut, liikuntavuoroa, kääntämisen kursseja... Päätän että nyt on maalaukset maalattu ja työnteon aika, että saan joskus jotain valmiiksi. Mutta inspiraatiotahan pitää ensin hakea Facebookista? Sinne siis! Ja taas on nälkä, teen munakkaan samalla kun varaan esitysaikaa. Pannu kuumuu niin kuumaksi että munat sihahtaa ihan kunnolla, enkä sitten muistanut mitään kasviksia pilkkoa sekaan. Kai sitä pelkillä munillakin pärjää. Gradun seminaariosalle on nyt kuitenkin dead-line valittuna, huh.

Keittiön pikantti sisustuksellinen yksityiskohta
14:30 Taas on tärkeät uutiset ja facebookit selattu. Gradun teko voi alkaa. Aloitan tietenkin poistamalla ylimääräiset välilehdet. Niitäpä onkin kertynyt, tällaistakin kivaa olen tullut aamulla avanneeksi! Pakkohan ne on lukea. Ei, mutta, ne aamulla laitetut kirjekuorethan tuossa odottaa valmiina! Ja postilaatikko tyhjennetään klo 15! Päätän kipaista kuoret postilaatikkoon ja saan aamun ekat raikkaat ilmat. Mutta kas vain, lompakko jäi kotiin... ehtiihän sinne kauppaan illallakin.. jaa, ei näillä kirjeillä olis vielä kiire ollutkaan, laatikko tyhjennetään vasta 16:00. Kipaisen takaisin kotiin ja istun koneelle. 

15:00 Tehokasta gradun kanssa painiskelua. Nyt ihan oikeasti pystyn keskittymään aina vähän kerrallaan. Tosin aamuinen maalaus kummittelee oikeassa silmäkulmassa ja vessassa pitää tietenkin käydä. Vessasta tullessa laitan vähän hiuksia ja teen pari kiemuraa valkoisella maalilla tauluun, muuten näyttää ihan tyhjältä. Pensselit jää lojumaan, mutta jääköön, teen nyt töitä. Saan sivun verran tekstiä kirjoitettua ruotsiksi. Myöhemmin se pitää vielä työstää ja oikolukea kunnolla. Miksi menin tuohon tauluun punaistakin sotkemaan? Pitäisikö laittaa taulusta kuva Instagramiin? Entä näistä koulukirjapinoista, jäisi sitten todisteita että olen opiskellut... Otan kuvat mutta ne näyttävät ihan kamalilta, ja niin näyttää taulukin. Saisikohan oikealla kameralla parempia kuvia?

Olohuoneen lattian sisustuksessa yhdistyvät kauniisti pilatesrulla, maalit ja askartelutarvikkeet. Onneksi nämä on helppo kerätä pois. 

16:00 Viimeinenkin keskittyminen herpaantuu ja levottoman sielun tie käy kohti Facebookkia. Perhechatin paikka. Kirjoittaisiko joku minulle gradun valmiiksi, kysyn. Vapaaehtoisia riittää siihen asti kunnes kerron aiheen. :D Päätän pitää tauon gradun kirjoittamisesta. Ei tästä mitään tule, ja nyt nuo sisaruksetkin tuolla spämmää viesteillä. Menen bloggeriin: aah, uusia päivityksiä toisten blogeihin tullut... Lisään kommentteja muutamaan blogiin; selitän tämän verkostoitumisena. Hyvä idea vähän verkostoitua näin torstain kunniaksi! 

16:30 Tajuan, miten uskomatonta urpoilua minun koko aamuni on ollut. Enpä pessyt niitä pensseleitäkään. Ai niin, en mahtunut kun tiskialtaassa on leikkuulautoja. Sänky on petaamatta ja joka paikassa lojuu pensseleitä ja maalituubeja. Kirjapinot kasvavat tietokoneen ympärillä, ja tässä samassa kohdassa pitäisi mahtua myös syömään. Olo on niiin sekava ja levoton. Yhtenään pomppaan Facessa, bloggerissa, Instagrammissa ja sähköpostissa. Käyn tarkistamassa asioita nettikaupan takahuoneesta. Gradu vilkkuu kaiken taustalla. En malta odottaa että pääsen taas oikeisiin töihin, jossa kaikki vaan on pidettävä järjestyksessä ja paikalla on oltava tiettyyn aikaan.  Päässä on ihan kamala kaaos ja alan kirjoittaa tätä...

Jokohan ne katkaravut on kuivuneet?

2015-01-14

Namin vihersmoothien salaisuus

Tammikuun terveysintoilu jatkuu, mutta tätä ette kyllä arvanneet: uusi lempiainesosani smoothieihin on varsiselleri! Tuo ihanan kirpsakka ja vihreä kasvis ei todellakaan ole aina kuulunut lemppareihini, vaan olen tutustunut siihen vasta muutaman viime vuoden aikana, ensin Waldorfin salaatissa ja nyt myöhemmin laitan sitä kaikkialle. Tänä aamuna söin sitä jopa ihan paljaalteen. Niin hyvää! 

 

Tuon alla olevan smoothie-kuvan taisin jo näyttääkin täällä blogissa, mutta siinäpä on näyte maistuvasta, ihanan vihreästä smoothiesta. Ja tässä ohje, jos sinunkin smoothie-hammastasi kolottaa ;)

Varsiselleri-pinaatti-hedelmä -smoothie

- makeuttamatonta mantelimaitoa
- kolmasosa banaanista
- n. 10 cm pätkä varsiselleriä
- appelsiini
- mangopakastekuutioita muutama
- pakastepinaattia, esimerkiksi kolme-neljä kappaletta
- kourallinen salaatinlehtiä, minä käytin punaista salanovaa.

Kaikki ainekset smoothie-koneeseen, ja sur rur. Valmista!


Vaikka smoothieen tulee paljon muutakin kuin varsiselleriä, on juuri se varsisellerin kirpeähkö maku tässä aivan mahtava. Ehkä tuohon voisi lorauttaa tai puristaa myös sitruunamehua?

Minulle nämä smoothiet ovat monesti viikonlopun aamupaloja, sillä arkisin herään niin silmät sikkurassa etten todellakaan uskalla pilkkoa yhtään mitään! Ja on nämä tällaisinaan aika kevyitäkin, kovin montaa tuntia ei jaksa ilman välipalaa jos ei syö aamulla muuta. Toisinaan laitan riisiproteiinia vähän tukevoittamaan juomaa, mutta useimmiten en, koska en tykkää sen jauhoisesta koostumuksesta. Välipalanakin nämä ovat tosi helppoja ja hyviä, ja näihin saa upotettua kivan määrän terveellisiä kasviksia ja hedelmiä.

Mitä mieltä sinä olet vihersmoothieista, joko ne on ihan out? :)

2015-01-13

Tammikuun alun koruja

Ajattelin esitellä muutamia tammikuussa tekemiäni koruja, joista avainnauha oli tilaustyö ja korvikset menivät nettikauppaani.

Avainnauhaan sain toiveita pituudesta ja helmistä, mallia on otettu aiemmin tekemistäni koruista. Tilaaja halusi hieman tavallista lyhyemmän korun ja sitä hän myös sai, nauha on 70 cm pitkä. Avainnauhan ideana on, että tuohon DREAM-renkaaseen laitetaan kiinni kulkukortti, jossa itsessään jo on lukko. Tästä tuli tosi ihana koru, ja taas kerran aloin haaveilemaan omienkin avainnauhojeni uudistamista, ei tekis yhtään pahaa! :)

 

 Jos avainnauhassa on erikokoja, muotoja, materiaaleja ja pintoja, niin nämä seuraavat korvikset ovat sitten simppeliäkin simppelimmät! Niissä on vain yksi kivi, tosin se on aika juhlavan kokoinen. Ensin violetit, pinkit ja viimeiseksi keltaiset jade-kivet.



Eikös ole ihanan näköisiä? Ehkä näistä voisi ottaa vielä mittakaavakuvat korvassa, niin koko hahmottuisi paremmin. Eivät  nämä valtavat ole mutta eivät ihan huomaamattomimmatkaan ;) Korvisten lukko on alussa tosi tiukka, mutta toivottavasti löystyy käytössä. Vaikka toisaalta tiukkuus on ihan hyvästä, eikä käy niin kuin minulle yhtenä päivänä kun olin käynyt tutun luona kylässä ja matkalla huomasin että toinen korvis on kadonnut. Tietenkin etsin kaikki vaatteet läpi riisuessa ja laitoin kyläpaikkaan viestiä, että näkyykö. Eihän sitä näkynyt, kun se korvisparka oli siinä riisuessa tipahtanut kenkähyllyssä olevan tennarin sisään.... :D Onneksi löytyi seuraavana päivänä siivotessa, olisi nimittäin harmittanut jos Saksasta asti ostetuista helmistä toinen olisi hävinnyt!

2015-01-12

Tammikuu ja terveysbuumi

Nyt uuden vuoden alussa ainakin joka toinen meistä yrittää syödä hyvin ja terveellisesti, ehkä laihtuakin. Minä olen yksi niistä, jotka innokkaana aloittivat ihan kevennyskuurin tammikuun kunniaksi! Osallistun instagrammissa MT-personaltrainingin Kuukauden kiristely-kampanjaan, jonka ideana on välttää kuukauden ajan herkkuja ja alkoholia sekä lisättyä sokeria. Kyseessä ei siis ole  mikään nälkäkuuri vaan tsemppaus paremman ruuan puolesta.



Ja tiedättekö mitä, se on sujunut oikein hyvin! Vaikka nyt on vasta 12. päivä, voin jo olla tyytyväinen omaan osallistumiseeni. Herkut, limpparit ja leivokset jätin uudenvuodenaattoon ja päätin ah, niin kliseisesti aloittaa uuden vuoden terveellisesti. Oikeastaan on tuntunut ihanalta syödä joulun porsastelun jälkeen vähän puhtaampaa ruokaa: kasviksia, lihaa, salaatteja, perunaa, smoothieita, munakkaita...



Ruokarytmin palauttamisella on ollut vain hyviä seurauksia, vaikka nyt täytyy ehkä paljastaa että tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen eilen sorruin rahkalettuihin! :D Mutta eivät ne varsinaisesti olleet mitään mättöevästä, joten ihan hyvällä omalla tunnolla tämän tunnustan ;) Laihtumisesta en osaa sanoa mitään, kun se ei ole varsinaisesti tavoitteena, mutta jo parin sali- ja lenkkeilykerran, oikean syömisen sekä hyvien yöunien jälkeen olo on paaaljon kevyempi kuin niinä joulun ajan tunkkaisina sohvaan linnoittautumisen päivinä.



Joulun päivinä kärsin myös kamalista päänsäryistä ja nyt olenkin ajatellut niiden johtuvan ehkä karkki-suklaa-övereistä ja kamalista hiilihydraattimääristä, joita söin lanttulaatikon, porkkanalaatikon ja leivosten muodossa. En tavallisestikaan karppaa tai laske hiilareita, mutta jälkeenpäin ajateltuna syy voisi olla juuri niissä... Onko teillä menossa tammikuun kevennyskuureja?

2015-01-09

Bloginarkkari

Tunnustan: olen blogien suurkuluttaja. 

Aloitan useimmiten aamuni vierailemalla muutamassa suosikkiblogissani tsekkaamassa, olisiko niihin tullut uusia postauksia. Aika usein on. Lueskelen niitä munakasta paistaessani tai aamupalaa syödessäni. Luen postauksen, selailen kommentteja, siirryn seuraavaan blogiin, luen postauksen... Aamuisin aika vain hujahtaa muiden elämästä lukiessa ja jos minulla ei ole kiire, saatan surffata blogeissa tunnin jos toisenkin. 

Kaikista pahinta on, että luen blogeja laidasta laitaan: muutamaa tyylikästä lifestyle-blogia, paria muotiblogia, joitakin laadukkaita sisustusblogeja, kosmetiikkablogeja ja yhtä jos toistakin treeniblogia. Luen minua vanhempien ihmisten blogeja, nuorten blogeja, joskus eksyn jopa mammablogeihin ja onpa listalla tietenkin roppakaupalla ihania korublogejakin. Luen blogeja, jotka ärsyttävät ja jotka ihastuttavat. Välillä tuntuu että oikein ahmin muiden ihmisten sanoja itseeni.

Tämä on yksi syy intoon kehittää omaa blogiani. Kaiken sen ajan, jonka käytän muiden blogeissa notkumiseen voisin tehdä jotain järkevämpääkin, kehittävämpääkin, ja uskon että tässä blogien lukuun käyttämässäni ajassa olen oppinut jotain blogeista. Arvostan laadukkaita kuvia ja sisältöjä, mutta samaan aikaan tiedän, miten paljon töitä ne vaativat bloggaajalta itseltään. Koska olen yllytyshullu, haluan kokeilla mihin omat rahkeeni riittävät!

En koe olevani mitenkään keskivertoa mielenkiintoisempi ihminen enkä varmasti osaa kirjoittaa sen paremmin kuin moni muukaan. Tuskin edes haluan vuodattaa koko elämääni nettiin, mutta pieninä palasina voisin sitä tänne jakaakin. Koska elämä on kivaa ja kirjoittaminen on kivaa! 



Nyt tämä blogin aihepiirin laajentaminen tuntuu ihan uudelta alulta, kivalta ja haastavalta samaan aikaan. Olisiko teillä toivepostausideoita? Kiinnostaisiko teitä lukea jokin esittelyteksti minusta?

Ps. Tein uuden bannerin ja päädyin vaihtamaan blogin nimeksi niinkin ytimekkään nimen kuin minde. Ah, mitä mielikuvituksen tuotetta. Blogin osoitteeksikin vaihdoin vain: mindeminde.blogspot.com. Toivottavasti löydätte kaikki tänne!

2015-01-08

Saako blogi muuttua?

Otsikon kysymystä olen pohtinut jo pidemmän aikaa, sillä tällaisenaan tämä blogi ei enää vastaa toiveitani ja tavoitteitani. Kirjoitukset ovat harventuneet ja harventuneet, jokaista korua en enää jaksa tänne laittaa ja listata siihen käytettyjä tarvikkeita. Se ei vain tunnu enää mielekkäältä. 



Korublogia on ollut kiva pitää ja täältä näkee mainiosti omien taitojen ja silmän kehittymisen. Myös kuvaustaidot ovat kehittyneet aika roimasti näiden reilun neljän (!) vuoden aikana ja monet kommenttiboksin vakiokommentoijat ovat tulleet läheisiksi. Nyt tekisi kuitenkin mieli jo kirjoitella tänne muustakin kuin vain koruista, vaikka tähän asti olen pyrkinyt pitämään muut asiat blogin ulkopuolella. Ehkä haluaisin sittenkin pitää julkista päiväkirjaa? 



Koruja en tietenkään ole unohtamassa. Nyt vuoden alusta uudistin nettisivujani ja kauppaani, ja uudistuksen halu ulottuu vähän joka alueelle. Blogikin olisi niin kiva herättää uudestaan henkiin! Luvassa olisi korujen lisäksi ainakin valokuvia, ehkäpä gluteenittomia reseptejä, askartelua, ehkä sisustamista ja kaikkea, mihin milloinkin satun höyrähtämään. 

Miksi en sitten vain perusta uutta blogia? No, tämä blogger on ollut toimiva ja helppo blogialusta enkä halua jättää tätä blogia kokonaan hunningolle. En näe myöskään ideaa kahden erillisen blogin ja vielä nettisivujenkin pitämisessä. 


Haluaisin uudistaa tuota Minden korut -otsikkoakin, koska se on niin rajaava. Muutamia hupsuja ideoita olen pyöritellyt, mutta en  halua mitään tekotaiteellista. Jos keksitte jotain hauskoja nimiehdotuksia, niin laittakaa tulemaan kommenttiboksiin. 

Mitä mieltä olette tällaisesta muutoksesta? Pysyttekö lukijoina, vaikka alan hölistä täällä omiani? :) 

Terkuin,
Miina 

2015-01-03

Kuvakuulumisia

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille lukijoille! 


Olen enemmän kuvannut kuin koruillut, joten tässä pari kuvakuulumista joulusta ja uudesta vuodesta. :) 

Kävin kovalla pakkasella kuvaamassa marjoja ja puita. Oli kaunista, eikä sormiakaan palellut kun olin niin innoissani :D 


Tähtikuva on joulunviettopaikasta, samoin vihreät kuulat... mmm...




Uutena vuotena oli hieno sumu.




Loppuun vielä "huippuonnistunut" rakettikuva (joka on tietenkin otettu naapurin raketista, heh heh). Ei mennyt ihan putkeen, ei. :D



Palaan korujen kanssa paremmalla ajalla. 
Toivottavasti se tulee pian.  :) 

t. Miina