2015-12-28

Joululahjakoru

Ja niin typistyi suureellinen joululahjakoruiluni yhteen ainokaiseen koruun, jonka laitoin menemään yhdelle siskoistani. Yritin kuvitella hänelle sopivia värejä mutta päädyin sitten tietenkin omiin lemppareihini ja luotan siihen että jos minä pidän jostain väristä niin hänkin pitää, heh heh. Ja vaikutti vähän kyllä myös omien varastojen vähäisyys kun olin niin kovin ajoissa liikkeellä. ;)


Koru on pitkä ja yksivärinen – helmet ovat viistehiottuja akaatteja ja metallit hopeoitua metallia, ketjukin valmisketjua. Takana on vähän pidemmästi ketjua ja ajattelin joskus muistaessani vielä mainita että voin lyhentää korua jos on liian pitkä. Tiedä vaikka menisi terveiset perille tätäkin kautta? Vähän hävettää myöntää, että en ole koskaan aiemmin käyttänyt tuollaisia lasikapusseja vaikka olen kyllä pitänyt niitä niin kauniina aina muilla. 



Lasikapussiin yritin etsiä helmien väristä kuvaa ja lopulta sellainen löytyikin Minna Immosen vuoden 2015 kalenterista. Kuva on napattu kauniista kukkakuvasta, mutta en halunnut sen huutavan kuitenkaan ruusua joten valitsin tuollaisen vähän epämääräisemmän kohdan. Kapussi mahtuu liikkumaan noiden lähimpien helmien välissä olevaa ketjun pätkää myöten (en osannut päättää haluanko korusta sittenkin epäsymmetrisen), siksi se näyttää nyt olevan vasten noita toisia helmiä.

Riipussysteemi on Sinooperista ja minut yllätti kapussin pieni liimapinta: en halunnut töhertää kuvaa liimalla joten liimasin kapussin vain reunoista kiinni riipukseen kaksoiskomponenttiliimalla. Toivottavasti pitää ja toivottavasti saan kuulla jos ei pidä! 

Joulu meni mukavasti täällä ja kuvia tarttui lähinnä ihmisistä ja perheestä. Somelakkoa en edes yrittänyt (hatunnosto vain kaikille teille muille!) mutta suklaan kulutus pysyi onneksi kohtuudessa.  Kirjoja on mennyt kaksi – Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 2. ja 3. osa – ja joululahjakirja Norma on vielä kesken. Nyt onkin sitten vielä vähän aikaa lomaa ja tarkoituksena olisi ainakin urheilla hieman sohvaan nurkkaan käpertymisen lisäksi. 

Mukavia välipäiviä teille kaikille! :) 

- Miina

2015-12-24

Joulutervehdys


Täälläkin olisi jo aika rauhoittua joulunviettoon – tosin ensin pitää panikoida kakun onnistumista,  etsiä yksi hukkaan mennyt vyö, stressata turhasta jne. jne. Äh en tosiaan taida olla mikään helpoin joulunviettokaveri! Toivottavasti te muut osaatte ottaa rennommin. 

Joka tapauksessa haluan toivottaa teille kaikille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta! Ja kiitos tästä vuodesta! :) 

Puss och kram,
Miina

2015-12-17

Lumihiutalekorvikset

Siitä asti kun ensimmäisiä virkattuja korviksia alkoi näkyä korufoorumeilla, olen haaveillut tekeväni sellaiset myös itselleni. En kuitenkaan osaa virkata enkä kerjäysyrityksistä huolimatta ole saanut siskojani lahjottua virkkaamaan minulle pieniä valkoisia tähtiä. (Ehkä he eivät ole ottaneet tosissaan, ehkä olisi pitänyt vaatia ja kiristää vienon vihjailun sijaan?)

Nyt viikonloppuna poikkesin Pikisaaren joulumyyjäisten lisäksi Kädentaitajien lahjapajassa Oulun keskustassa ja bongasin yhdestä pöydästä valkoisia virkattuja lumihiutaleita kuuden euron parihintaan! Nämä taisivat olla tarkoitettu kuusenkoristeiksi, mutta en antanut sen häiritä: koukut vain paikalleen ja korviin!


Kuvat päätin kuitenkin ottaa joulukuusessa jotta nimettömäksi jäänyt virkkaaja ei hoksaisi väärinkäyttöä. :D (Ja eipä tämä minun korumaku välillä kovin kauaksi joulukuusesta jää muutenkaan...)

Hiutaleet ovat aika isot, mutta materiaali ei paina oikeastaan ollenkaan, ja niinpä näitä korviksia jaksaa käyttää pitempäänkin. Kädentaitajien lahjapajassa oli myynnissä myös upeita käsintehtyjä lasihelmiä, mutta kaikkia kauneimpia yksilöitä oli tietenkin vain yksi kappale ja niin jäi korvikset niistä saamatta. Myyjä kyllä ehdotti että tekisi minulle toisen helmen korviksia varten (aika loistavaa palvelua!) mutta sitten iski piheys. 


Laitoin lumihiutaleisiin ihan tavalliset hopeoidut korviskoukut, eikä tämä korvisaskartelu oikeastaan vaatinut askartelua kuin puolen minuutin verran. Jospa näistä saisin taas koruinnostuksen käyntiin sillä olen vähän ajatellut väkerrellä vielä pukinkonttiin pari helyä. Oi joululoma, täällä ollaan jo valmiina!

t. Miina

2015-12-15

Da-da-da-da-dalahäst

Ruotsin open rekvisiitta alkaa näköjään levitä pikkuhiljaa kotiinkin, toin nimittäin reilun viikon takaiselta Luleån reissulta pienen dalahästin mukanani. Eikös olekin söpö? Vai joko nämä on joidenkin mielestä jo liian nähty?

Dalahäst pääsi kasvikokoelmani seuraksi isoenon vanhan vitriinin päälle ja siihen se sopii mielestäni kuin nenä päähän. Tai kuin dalahäst ruotsin open olohuoneeseen, heh heh. 


Ajattelin pitää tätä lähinnä joulukoristeena värinsä vuoksi, sillä en ole niin kovin punaisen ystävä. Eikä meillä taida edes jouluksi olla hankittuna muuta punaista kuin tämä. Ostin heposen Konst och hantverk -kaupasta, johon sattumalta törmättiin. Luulen, että kauppa on tämä. Ostin nimittäin ko. kaupasta myös tarvikkeita saamelaisiin tenntråd-rannekoruihin, mutta nyt pitäisi vielä saada tarvikkeet korkattua ja kokeiltua! Poronnahka ja tinanauha eivät niin kauhean kalliita Ruotsin puolella olleet, Suomesta en oikein tiedä mistä noita tarvikkeita saisi tilattua kohtuulliseen hintaan... Saa vinkata jos joku muu tietää! 

Loppuun vielä kuva riemuidiootista ruotsalaisilla joulumarkkinoilla Luleån vanhassa kaupungissa. 


Ruotsalaiset ne osaa nuo joulumarkkinat! Nytkin oli niin mukava tunnelma vaikka itse markkinat pidettiin ulkona ja väkeä oli tosi paljon. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

t. Miina

2015-12-13

Aikainen lintu joulukuusen nappaa

Meillä on nautiskeltu joulukuusesta olohuoneessa jo jonkin aikaa ja nyt sain otettua melko valoisan aikaan kuvia tännekin. Kuusi tuo jouluista tunnelmaa vaikka tuoksua tässä miehen vanhemmilta saadussa yksilössä ei olekaan. Reilu parimetrinen kuusi sopii aika kivasti meidän korkeaan olohuoneeseen – veikkaan että sellainen 1,80 senttinen näyttäisi sittenkin aika rääpäleeltä meillä... Tykkään 6 metrin korkuisesta olohuoneesta mutta on se kyllä aika hankala sisustettava, esimerkiksi mikään taulu ei ole tarpeeksi iso tuolle kokonaiselle valkoiselle seinälle.


Yritin pysyä hillityissä palloissa. Noita diskopalloja ostin jo muutama vuosi sitten meillä kuusen virkaa toimittaneeseen karahkaan ja ne pääsivät esille nytkin. Loput koristeet on uusia, sillä meillä ei ole aiemmin ollut koskaan joulukuusta tilan puutteet vuoksi. Valkoista, kimaltavaa, kristallia, kirkasta muovia... 


Kuusen kärjessä keikkuva tähti on Ikeasta, se on yllättävän iso (!) ja minusta ihan hyvän näköinen vaikka olisin halunnut sen alunperin hopeisena. Kimaltavia nauhoja tai ah niin kauniita lippunauhoja meille ei taida tulla vaikka muuten olen vähän itsekin yllättynyt miten perinteisiä pallokoristeita valitsin. 

Alemman kuvan lasikristallipallot ovat suosikkejani, stockalta näitä sai 1,90 e/kpl. Siskon parivuotias pikkuprinsessa ihastui näihin myös ja mainitsi lemppareikseen. Sama maku meillä!


Joulukuusen lisäksi meillä on vähän muutenkin lisääntynyt koristeiden määrä edellisistä postauksista, pitäisi nyt vain saada kamera laulamaan joku päivä. Töihin on nyt uponnut älytön määrä energiaa, joka on muutenkin jo aika vähissä syksyn jäljiltä. Onneksi joululoma alkaa iiiiihan just!

Mukavaa (adventti)sunnuntaita teille ja kiva kun käytte!<3

- Miina

2015-11-26

Vaaleanpunaista

Melkein itsekin yllätyin kun ihastuin Ikean reissulla vaaleanpunaiseen Pallra-rasiaan. Meillä ei tuota väriä juuri muuten ole missään ja höynähdinkin ostamaan kaveriksi vielä vaaleanpunaisen kynttilänkin. No, nyt kun tuon rasian kotiin kannoin, huomasin että onhan sitä myös noissa pallovaloissa, ja niinpä ne päätyivät samaa lipaston päällistä täyttämään. Pallraan laitoin korujani, ne kun tahtovat muuten lojua vähän siellä sun täällä. Rasiassa on kolme erillistä kerrosta: ylimpään käyttökorut ja alimpiin sitten ne harvemmin käytössä olevat (joita on nykyään muuten suurin osa koruistani, huuuuh, mutta joista en oikein raski luopua kun ovat omia tekeleitäni ja monesti sellaisia vähän kämäisiä prototyyppejä.)



Ja on sitä vaaleanpunaista vähän tuossa seinään nojailevassa kanvaasissakin. Sopii minusta ihan kivasti yhteen, vaikka en sitten tiedä mitä muu asunto (tai muu asukas) tästä kummajais-vaaleanpunaisesta nurkasta tykkää, mutta onpahan meikäläisen koru- ja laukkuvalikoimat hyvin saatavilla! Tuskin meillä kuitenkaan joulukoristeiden kanssa tulee ristiriitaa kun yritin pidättäytyä kaikenmaailman krumeluuriväreistä ja ostaa vain hienostunutta valkoista, hopeaa ja kirkasta. Ei kiitos lippunauhoille, riikinkukoille (!) ja kiikkuville tontuille! Tummanpunainenkaan ei nyt kauheasti natsaa. 

Huvitti muuten Ikean ostoskärryni, kun salaa vertailin niitä ohikulkijoihin. Moni näytti hamstraavan punaista ja vihreää ja jouluista – minun kärryissäni oli lähes pelkästään valkoista ja vaaleanpunaista! Ai mikä joulu?

2015-11-23

Måndagsmys ja ikean tuomiset

Voisipa aina aloittaa viikon hitaasti ja kotoa pitäen. Tänään kalenteri näytti että päivällä ei ole pakollisia menoja, joten päätin aloittaa työt vähän hitaammin sohvan nurkasta käsin! Aika houkuttelevalta tuo sohva näyttikin lampaantaljoineen ja viltteineen, vai mitä? 


Sisustuslehti sai häipyä töiden tieltä mutta kotoisaa tuohon käpertyminen aamusta oli joka tapauksessa.  Lampaantalja lämmittää niin ihanasti. Pikkuhiljaa olen ripotellut kotiin kynttilöitä ja nyt viimeisimpänä nostin puisen tähden kirjavitriinin päälle. Kasvin ostin viikonloppuna Ikeasta, samoin kuin sohvalla loikovan lampaantaljan. Toivotaan pitkää ikää molemmille. :D 


Tarttui sieltä Ikeasta kaikkea muutakin, huh, en halua edes ajatella rahan menoa. En ollut käynyt Ikeassa varmaan kahteen vuoteen joten aika siellä kului kuin siivillä. Kaupan kiertämiseen meni kuitenkin niin valtavasti aikaa ja ehdin mielessäni kuluttaa rahat niin moneen kertaan, että lopuksi iski piheys ja jätin Ikean pellavalakanat pois kyydistä. Onko teillä kenelläkään kokemusta kyseisistä lakanoista, onko ne niin hyvät että kannattaisi sittenkin hakea ne seuraavalla ohikulkumatkalla mukaan? 

Nyt pitää kuitenkin joutua vielä illaksi töihin joten kivaa alkanutta viikkoa teille kaikille! :) 

2015-11-21

Kuvia jouluvaloisesta Oulusta

Rotuaarin jouluvalot sytytettiin eilen perjantaina ja tänään kaupungille lähtiessä hoksasin ottaa kameran mukaan. Aikamoista harjoittelua tuo kuvaaminen tänään oli, sillä viime viikolla posti toi uuden kameran ja mm. etsimen käyttöä olen sitten siitä asti nenä näytössä kiinni treenannut, mutta jostain ihmeen syystä joka ainoan kuvan horisontti on vinossa... Tiedä sitten onko minulla jokin asetus päin pylleröä vai olenko vain tumpelo...? :D Muuten uuden kameran kanssa on ollut hauska leikkiä ja säädellä erilaisia asetuksia. Ehkä vielä joku päivä opin ymmärtämään niitä. ;)


Kyykistelin rotuaarilla valoja kuvaten ja kiittelin isoa huppuani. Se päähän ja kamera naaman eteen:  tadaa! kukaan ei tunnista sinua! 



Kävin nuuskimassa myös kauppahallin tunnelmia, mutta pakko myöntää että en ole tainnut ostaa sieltä koskaan mitään... 


Toisin kuin rotuaarilla, oli torinrannassa lunta. 



Valot tulivat oikeastaan kunnolla oikeuksiinsa vasta sitten kun ilta pimeni kunnolla. Siinä vaiheessa oli kuitenkin kädet niin täynnä ostoskasseja että en jaksanut enää juuri pysähdellä. Maustepurkit saivat heti kotiintulon jälkeen vähän uutta ilmettä, sillä erehdyin kaupungilla dymo-ostoksille... :D 

Kuvien lisäksi kivointa oli tietenkin nähdä ystävää kaupungilla, sillä maailma parani ja sainpahan samalla taas nolailtua itseäni julkisesti kameran kanssa kyykkiessä. Parhaat kuvat kun tulee minusta joltain ihan muulta kuin oman naaman tasolta otettuna. Treenaamista tämä touhu vielä kyllä vaatii mutta jospa tänäänkin opin jotain pientä uutta. Nyt on ihana olla ilta kotona lämpimässä: ensin siivoan keittiön (huoh) ja kääriydyn loppuillaksi viltin mutkaan sohvalle. 

Rentoa lauantai-iltaa teillekin! 

2015-11-18

Kuva keittiöstä

Keittiö tuntuu olevan meidän kämpän ongelmakohta edelleen, vaikka se onkin nyt oikean kokoinen eikä edes ihan sohvan selkänojassa kiinni. Keittiön ihonvärisiä kaakeleita en edes halua kuvata, vaan kuva on ruokailutilan puolelta. Vanha koivuinen keittiöpöytä on ihana, mutta väri vain on kulahtanut ja koloinen. Tästä saamme kyllä syyttää itseämme – pöytä on toiminut sekä sahaus-, liimaus-, maalaus-, kokkaus-, leipomis- että opiskelualustana. Muun muassa. Yhden öljyvärimaalausinnostuksen seurauksena maalipinnan alle jopa höyrystyi tärpättiä (?) hyvästä suojauksesta huolimatta. Tuolitkin tekevät puumerkkejään reunaan harva se päivä. 


Toisina päivinä jaksan sinnikkäästi ajatella että "onpas kauniin kulunut pöytä!" mutta enimmäkseen meillä haaveillaan uudesta. Tai edes pöydän hiomisesta takaisin koivun väriseksi (tätä projektia kohtaan olen vähän skeptinen: voiko niin tehdä?). Saa nähdä mihin pöydän kanssa päädymme vai päädymmekö mihinkään. Ikean monta vuotta vanhat tuolitkin ovat jo parhaat päivänsä nähneet – pinnat ihan naarmuilla farkkujen napeista! 

Jotain hyvääkin keittiössä on: hobby hallin iso (ja edullinen) matto lämmittämässä jalkojen alla, Lagerhausin edelleen silmää miellyttävä metallivalaisin ja mustat settiin sopivat taulukehykset. Kuvien turbaanipäästä ja leveänenäisestä käkkärätukasta en ole enää kovin innoissani, heh ehhe. Selkeästi tämä kuva sai minut haaveilemaan muutoksista keittiöön. Vielä kun jostain saisi energiaa ja intoa tehdä jotain oikeastikin! Näyttääkö köökimme teidän silmään yhtä katastrofaaliselta vai pitäisikö vain pitää kamera poissa keittiöstä? :D

2015-11-16

Joulukortit 2015

Onkohan hyvä idea vilauttaa tekemiäni joulukortteja jo näin aikaisessa vaiheessa, kun yhtään ei ole vielä kirjoitettu tai lähetetty ja osa on vielä keskenkin? Jospa näistä joku saisi idean omille korteilleen, en nimittäin malta olla jakamatta kun idea on mielestäni niin hauska ja tarvikelista ennennäkemättömän lyhyt.  




Sain idean kohokuvioituihin joulukortteihin Pinterestistä, mistäpä muualtakaan. Idean alkulähteet ja diy-ohje sijaitsevat englanniksi Eva Kunon blogissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan näihin kortteihin tarvitaan korttipohjia, neula ja jokin pehmeä alusta (esim. hiirimatto) sekä jotain paperia sisäpuolelle.

Tarkoituksena on painella korttipohjasta läpi neulalla, jolloin korttiin muodostuu kivoja kohokuvioita. Jos osaat itse piirtää lumitähtikuvioita, niin piirrä toki, mutta minä käytin netin valmiita kuvia: yllä olevan kuvan löysin samasta Eva Kunon blogista, samoin kuin toisen kuvan, joka on alunperin tarkoitettu hamahelmitöihin. Kolmannen löysin googlen kuvahaulla. Tulostin kuvat korttipohjien sisäpuolelle ja sitten ei muuta kuin pistelemään niin, että kohokuvio muodostuu korttipohjan etusivulle. 


Hamahelmi-mallit olivat helppoja, sillä niissä oli pistopaikatkin valmiina. Näin kuvista muodostui melko hyvin onnistuneita ja symmetrisiä, kun pistojälkiä on saman verran joka sakarassa. Ylimmän kuvan kiemurakuviossa yritin pistellä säännöllisin välein, mutta eihän se ihan niin hyvin vapaalla kädellä onnistunut, ja lopulta en sitten enää niin täydellistä tavoitellutkaan kun huomasin että ihan kaunis kortti tulee huolettomammallakin otteella. 

Tein kolmea erilaista korttia: neliön muotoista kiemurakorttia muutaman ja useampia tavallisen kortin muotoista lumihiutalekuvioitua korttia. Väriä näissä korteissa ei ole ja vähän vielä mietin, että laittaisiko sisäpuolelle jonkin värikkään paperin peittämään tulostettua kuviota. Takapuolelle pitää joka tapauksessa liimata jotain, en halua että kuvio näkyy noin selkeästi kuin yllä olevassa kuvassa. En vain osaa päättää haluanko värikästä vai valkoista paperia, ja sitten pitäisi vielä päättää mitä niihin kortteihin kirjoittaisi... :) 




Yksinkertaisuudessaan minusta näistä tuli aika hauskoja kortteja, mitä mieltä te muut olette? Helpotin hommaa siten, että ompeluneulan päälle oli teipattu ersalla kunnon pallero, josta sai paremman otteen (näkyy 2. kuvassa). Alkuperäisessä ohjeessa käsketään tehdä niin monta kuin käsi kestää, mutta kun neulaan teki paksun pehmeämmän kohdan, josta ottaa kiinni, ei käsi tai sormet väsyneet mitenkään järkyttävän paljon. Hiirimattoakaan meiltä ei löytynyt joten päädyin tee-se-itse -versioon: kääräisin pehmeän viltin sisään postissa tulleen mökkiesitteen kovikkeeksi ja pistelin kortit tämän kääryleen päällä. Näitä oli ihan rentouttavaaki pistellä sohvan nurkassa istuessa. :)

Mitä tykkäät näistä korteista; onko liian valjuja tällaisinaan?

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

2015-11-11

Itsetehdyt pallovalot

Aikamoista vauhtia vilistää tämä marraskuu. Ulkona on pimeää kuin pussissa ja töitä tehdessä vierähtää kummasti kaikki aika sisätiloissa. Urheillakin pitäisi mutta kuka kehtaisi lenkkeillä a) pimeänä aamuna ennen päivän ekoja töitä, b) kesken työpäivän niiden parin luppotunnin aikana, jotka kulutan jossain odottaessani siirtymistä toiselle työpaikalle tai c) illalla viimeisten töiden jälkeen iltayhdeksän aikaan? Joo ei ole minusta ainakaan urheilijaksi nyt, vaikka tämänsyksyinen korvatulehdus talttui jo eikä uusia toivottavasti tule.

Joulua en ole vielä alkanut juurikaan miettiä, mutta pienet paperinarupallot ovat jo päässeet tasolle tuomaan edes hitusen valoa. Olisiko nämä nyt sitten se ensimmäinen merkki joulusta? Pallot tein pari-kolme vuotta sitten itse, ja ne ovat säilyneet ehjänä muutoista huolimatta. Valoina on ladattavilla pattereilla toimiva pieni valosarja. En ole vieläkään saanut kiinnitettyä valoja palloihin kunnolla vaan ne on nyt vain tökätty aukoista sisälle palloihin. Näin näitä ei siis voi ripustaa roikkumaan, mutta säilyttäminen on hitusen helpompaa kun valosarjan saa helposti irti. Linkin takaa löytyy vanha postaukseni pallojen teosta... Melkoista luettavaa ja ihanasti keskitettyä tekstiä! O.O 



Samalle Ikean tasolle on päätynyt majailemaan myös laukkuvalikoimani, ah niin ihana Korsin mini-Selma ja Tukholman reissulta ostettu Fiorelli. Ja tietenkin ne päivittäin käytössä olevat korut, pieni lamppu ja joskus muinoin räpeltämäni taulu, joka edelleen odottaa kehyksiään... 

Pallovaloista tulee ihanat varjot lipaston lasikanteen, varmaan jotenkuten erottuu vaikka kuvamateriaali onkin nyt hieman tärähtänyttä. Ihastelen edelleen niitä oikeita pallovaloja blogeissa, mutta ainakaan vielä en ole hairahtunut ostoksille asti. Ehkä nämä riittävät ainakin täksi talveksi, vai mitä? Ja onhan se aina vähän eri fiilis tunnelmoida jollakin itse tehdyllä räpellyksellä. Ei ole ainakaan joka blogissa samanlaisia. :) 

Mukavaa keskiviikkoiltaa teille!<3

2015-11-02

Marraskuun heiniä

Sunnuntaisella kuvaus- ja kävelylenkillä innostuin poimimaan nipun heiniä kukkakimpuksi, marraskuussa! Syksyltä tämä vielä tuntuu, ei talvelta, joten ihan ajoissa ollaan. Tai ehkä tämä onkin  joululyhde ja olen vain hitusen aikaani edellä? 

En kovin usein viitsi laittaa roposiani kukkiin, joten kannattaisi katsella enemmän ympärille ja poimia luonnosta sieviä juttuja. Ötököiden olemassaolo vähän hirvittää joten syynään tuomiseni neuroottisesti, varsinkin jos aion tuoda jotain ulkoa ruokapöytään asti... 


Ja ei, en sytyttänyt kynttilöitä tällä kertaa. Kuivien heinien vieressä se olisi varmaan ollut vähintäänkin jännittävää... Molemmat kynttilänjalat ovat Pentikin, juomalasi eli maljakko on Hobstar ja Nur Tray -tarjotin taas tuore ostos Mia design shopista. Tuon tarjottimen lisäksi en sitten muuta ostanutkaan, heh heh, tosi avokätinen asiakas. Satuin vieläpä -15% alennuksen aikaan joten ehkä olisi kannattanut hankkia jotain muutakin ihanaa. Kaiken sen kauniin tavaran edessä varmaan kai jotenkin häkellyin ja jätin jopa House doctorin Square-kynttilänjalan kauppaan, vaikka olen vähän salaa haaveillut siitä... Ajattelin muka, että niitä pieniä kynttilöitä on hankala löytää, onko näin? 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, toivottavasti vielä tällekin viikolle saadaan aurinkoa! :)

t. Miina

2015-10-28

Hämärät illat

Illat on nyt jo niin hämäriä, että tekee mieli kaivautua viltin kätköihin ja unohtaa muun maailman olemassaolo. Toisaalta taas tekisi mieli heittäytyä noiden viherkasvien sekaan, asunnon valoisimpaan paikkaan eteläikkunalle, lopputalveksi. 

Pingviinityynykin tuntuu jo ajankohtaiselta, vaikka ei ulkona sentään ihan pingviinimäiset olosuhteet vielä ole! 


Hämärää on ja kuvat kökkäreisiä, mutta on tämä syksy ihan kivaakin aikaa: kauniit auringonlaskut, kirpeät aamupakkaset, ihanat kotiintulot lämpimään sisäilmaan ja kynttilöiden polttelut. Kaupungillakin oli tänään jo vähän tavallista tunnelmallisempaa ja paljon ihmisiä liikkeellä. Kävin tutustumassa pikaisesti Mia design shopiin Pakkahuoneenkadulla ja tykkäsin! Ostokset jäivät vähän laihoiksi kun olin rahani jo muihin kauppoihin tuhlannut, mutta ehkä menen sitten jollakin toisella kerralla suuremmille ostoksille. Kivaa joka tapauksessa, että Oulun sisustuskauppavalikoimat kasvavat, ja käsittääkseni heillä on myös nettikauppa!



Mukavaa keskiviikkoiltaa! 

t. Miina

2015-10-25

Sumuisella kuvausretkellä


Eilen lauantaina oli aika kummallinen ilma: sumua riitti pitkälle iltapäivään ja iltaan asti. Aina upeita sumukuvia ihailleena lähdin retkelle läheisen järven rantaan kamera kaulassani (kerrankin ei tarvinut olla aikaisin hereillä tätä varten ;D). Tarttui sieltä muutama sumukuvakin, mutta jotenkin taas erehdyin käyttämään enemmän kuvausintoa makrokuviin... Ihania kastehelmiä! 




Myös noita upeita luonnon omia verkkoja oli vaikka millä mitalla, melkein Halloween-tunnelmiksi asti. Niistä on kyllä kuviakin, heh heh, arvatkaapa vain kuinka paljon, mutta ehkä jätän niitä myöhemmin julkaistavaksi, kun en osaa päättää mitä teille näyttäisin. Syksyllä myös kuolleet kukat näyttävät viehättäviltä – onko täällä kohtalotovereita? Muutama muu ulkonakulkija saattoi nimittäin vähän ihmetellä kaikkein pisimmäksi venähtänyttä kuvaustuokiota tämän kaikkein kuolleimman näköisen pusikon vierellä:


Mutta eikös se ole vähän niin että aina se kaunein ei ole mielenkiintoisinta? Tai ehkä se olen vain minä, jota viehättää enemmän rosoisuus ja rumuus... 

Itse sumukin oli mahtava! Vaikka lähijärvi ei ole mitenkään kovin valtava, ei vastarantaa silti pystynyt erottamaan sakean sumun takaa. Harmikseni tuolla ei ole saaria, joten en saanut sellaista perinteistä saari sumussa -kuvaa. 



Metsäkin oli upean sumuinen. Ja retki kaikkinensa oikein piristävä. Välillä tuntuu, ettei ulkoilmaa tule haisteltua millään mittarilla tarpeeksi, varsinkaan niinä päivinä kun kuljen autolla töihin. Lenkkeilykin on taas kerran jäänyt vähäiseksi mutta tämä pikku reissu kyllä innosti ulkoilemaan useamminkin! 

Kaunista sunnuntaita teille kaikille! :)

2015-10-23

Isoenon vanha lipasto

Hämärä ja sateinen päivä ei ehkä ole se paras valinta olohuoneeseen päässeen vanhan mööpelin kuvaamiseen, mutta minkäs teet kun et malta jättää kuvaamatta. Edellisessä asunnossa meillä oli isoenoni vanha lipasto parvekkeella kukkapöytänä, ja nyt se sai pari uutta maalikerrosta päälleen ja pääsi olohuonetta somistamaan. Tykkään vanhoista huonekaluista, sillä ne tuovat kerroksellisuutta uuteenkin asuntoon. En tiedä tarkkaan miltä vuodelta tämä mööpeli on, mutta kaapin kätköistä löytyi vanha SOK:n kuitti vuodelta 1969. 






Alimmainen kuva on aika huono, mutta mites ikkunan edessä oleva kaappi kuvataan jos ei vastavaloon? Lipasto on aika simppeli – ainut krumeluuri on tuo loiva kaarevuus alareunassa ja jaloissa. Tämä määrä krumeluurihuonekalua sopii meille! Oletan että vetimet on alkuperäiset ja vanhat, sillä niitä jouduimme (krhmm mies joutui) naputtelemaan vähän suoremmiksi. 

Pöydälle on päässyt ah, niin kaunis traakkipuu (mitä tuolle voisi tehdä, voiko alaosan lehtitupsun katkaista omaksi puukseen?) ja orkidea, jota yritän pitää hengissä ja toivon, että se kukkisi vielä joskus uudestaan. 15 minuutin tiimalasi on ostettu Helsingin Granitista. Ylemmässä kuvassa seinällä näkyy Paper Collectiven Al NiqaB al Hamra -juliste, josta tykkään edelleen tosi paljon! Lattialla oleva lohikäärmepuu tuntuu kasvaneen taas ainakin kymmenen senttiä. Ikkunasta taas näkyy viehättävä kuusiaita, jonka edessä viuhuu postimerkin kokoinen, hieman pitkäksi venähtänyt nurmikko... 

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua! 

2015-10-21

Uudet vihreähköt perheenjäsenet

Mainitsin jo aiemmin ostaneeni pari uutta viherkasvia uuteen asuntoon. Nyt sain toiselle jo uuden ruukunkin hankittua: söpön kimaltelevan yksilön kauppareissulla Prismasta! Ei kauhean yllättävää että tuo ruukku huuteli kutsuhuutojaan juuri minulle, heh heh. Liuska-aralia on aika söötti uudessa purkissaan ja onnekseni se on alkanut kasvattamaan paria uutta lehteä, pelkäsin nimittäin että uusien kasvien ostaminen ei näin syksyllä valon vähentyessä ole kovin järkevää. Meidän olohuoneen ikkunat ovat kyllä etelään mutta silti pelkään tappavani nämä liian vähällä valolla. 



Ihmepensas etsii vielä uutta ruukkua. Sen värit ovat tosiaan alkaneet vähän muuttua, mutta kenties tummempaan suuntaan. Enkä nyt enää ole varma kertooko se liian vähästä vai runsaasta valosta, sillä  yli kaksi vuotta asuntomme kaikki ikkunat olivat itä-pohjois-suuntaan ja sen takia tämä uusi asunto tuntuu itsestä aivan ihanan valoisalta ja vaalealta. En tiedä sitten tuollaisten kasvien kokemusmaailmasta sen enempää ja tuokin kukkanen on kuulemma kotoisin Oseanian alueelta,  joten ehkä Pohjois-Suomen aurinkoinen huone ei sille välttämättä riitä? Hengissä sekin tuntuu vielä olevan joten huokaan helpotuksesta. Yhden kasvin elvytystoimet kerrallaan riittävät, ja tällä hetkellä meidän kahdella eurolla K-marketista pelastama kirjorönsylilja on ihan kuoleman partaalla. Elvytystoimia ei yhtään helpota se, että sen kerrotaan olevan yksi helppohoitoisimmista huonekasveista. :D 



Yhdenlainen sisustusinnostus on taas valloillaan mutta se kohdistuu enimmäkseen nettikaupoissa haahuiluun ja haaveiluun. Voi, kun saisi kaikki ne ihanat pikkuputiikit tänne Ouluun ja pääsisi hypistelemään... 

Mukavaa keskiviikkoiltaa! :)

2015-10-19

Rocky road -kakkua

Uusi asunto ja uteliaat uuden asunnon katselijat on aika mainio syy saada suu makeaksi! Tällä kerralla tarkoituksenani oli leipoa vakkariani – uunissa paistettavaa juustokakkua – mutta olin jotenkin onnistunut unohtamaan että sehän pitää leipoa jo edellisenä iltana! Raivoisan, suklaantäyteisen ja -himoisen googlaamisen perusteella päädyin tekemään oman version Kinuskikissan Rocky Road -kakusta.  Ihan yhtä hienolta tämä ei taaskaan näytä, mutta jos ei ajattele alkuperäistä versiota ollenkaan niin ihan hauska tästäkin tuli.  


Rocky road -kakun halusin laktoosittomana ja gluteenittomana, joten vaihdoin ensiksikin maitosuklaat tummaan suklaaseen. Käytin Fazerin suklaata, jossa lukee "saattaa sisältää pieniä määriä vehnää". Tumma suklaa maistui ainakin siihen tottuneelle ihan tosi makealta, en sitten tiedä uppoaisiko esimerkiksi lapsiin paremmin maitosuklainen versio... Päälle sitten sorruin kuitenkin laittamaan vähän laktoosia valkosuklaan muodossa, sillä sitähän ei taida vieläkään saada mistään laktoosittomana! Olen kerran ostanut Punnitse & Säästästä valkoista riisisuklaata, mutta en tiedä yhtään miten se käyttäytyy leivonnassa. Tietääkö joku muu? 

Piparkakut taas vaihdoin joihinkin gluteenittomiin suklaakekseihin lähikaupan valikoiman vuoksi. Alkuperäisohjeen säilykekirsikat jätin suosiolla pois; olen maistanut niitä yhden kerran joskus lapsena ja se riitti. Säilykekirsikoiden tilalta laitoi Cake Angels -vaahtokarkkeja, niitä samoja pieniä, joita olen käyttänyt aiempiin rocky road -väkerryksiinikin. Joten en nyt sitten tiedä onko tämä enää oikeasti sama ohje, mutta maku oli hyvä ja suklainen, ja maistuu varmasti ainakin Rocky roadien ystävälle. 


Tähän kakkuun tuli: 

1 litra popcorneja (=puoli desiä maissinjyviä)
n. 150 grammaa gluteenittomia keksejä
Pari-kolme kourallista Cake Angels -vaahtokarkkeja
50 g voita
n. 600 g tummaa suklaata

koristeluun muutama pala valkosuklaata


1. Valmista popcornit ja jos halutessasi mausta ripauksella suolaa.
2. Murskaa keksit.
3. Sekoita murskatut keksit ja pienet vaahtokarkit popcornien kanssa isossa kulhossa. 
4. Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä kattilassa tasaiseksi. 
5. Valuta suklaa-voi-seos muiden aineiden joukkoon ja sekoita huolellisesti.
6. Vuoraa n. 2 litran vetoinen kakkuvuoka kelmulla ja painele seos vuokaan tiiviisti. Laita jääkaappiin jäähtymään (minä pidin vähän aikaa pakastimessa nopeuttaakseni). 
7. Kumoa kakku tarjoilulautaselle, sulata muutama pala valkosuklaata muovipussissa vesihauteessa, tee muovipussin kulmaan reikä ja puristele pussia villisti heiluttaen kakun päällä niin että suklaa muodostaa uniikkeja kuvioita. 
8. Leikkaa valmiiksi annospaloiksi tai anna syömäreiden väkertää omat palansa itse (käy varmaan vaikka ohjelmanumerosta...). 


Jos Rocky road -makeiset ovat helppoja valmistaa, niin samoin tämä kakkukin on aika iisi. Meidän kakkuvuoka on irtopohjainen, joten sen kelmuttaminen toi vähän haasteita, mutta jos sinulla on perinteinen kuivakakkuvuoka niin uskon että se helpottaa touhua entisestään. 

Ja tämä tehoaa varmasti suklaanhimoon! 

Kivaa alkavaa (syysloma)viikkoa kaikille :) 

t. Miina

2015-10-06

Uuden kodin makkarissa

Jos minun pitäisi kuvata uutta makkariamme yhdellä sanalla, sana olisi pieni. Makuuhuoneeseen mahtuu tasan tarkkaan sänky ja yksi yöpöytä. Toisella puolella vastaan tulevat vaatekaapit (joita niitäkään ei ole koolla pilattu...) ja toisella puolella heti yöpöydän jälkeen on ikkuna. Toisaalta pienuus ei makuuhuoneessa haittaa, onpahan kerrankin mahdollisuus varata se vain nukkumiseen. Makuuhuone on asunnon yläkerrassa ja sinne vie kivat pariovet. Heti pariovien ulkopuolella on pieni aulatila, johon mahtuu työpiste. Yläkerrassa on myös – ihan kätevästi makkarin vieressä – isompi kylppäri saunoineen ja pyykkihuoltoineen. 


Saimme roudattua itse tekemäni lampunvarjostimen kuin ihmeen kaupalla lähes ehjänä uuteen kotiin. Nuo paperihärpäkkeet on liimattu pikaliimalla ja pelkäsin että ne ropisevat yksi kerrallaan pois. Muutama ropisikin, mutta sain liimattua ne onneksi takaisin. Kuumaliimallahan ne pysyisivät kai paremmin. Varjostin kerää myös aikalailla pölyä ja sen pyyhkimisessä onkin melkoinen homma. 

Väriläiskänä saavat toimia tällä hetkellä tyynyt, villavilttejä taas pitää olla saatavilla aina kun käpertymisen tarve iskee. 


Makkarissa on seinällä Teemu Järven juliste Taistelevat korpit. En tiedä kuinka hyvää tuon niminen teos ennustaa parisängyn yläpuolella, mutta kivalta se siinä minusta näyttää! Hääkuvankin iskimme makkarin seinään, mutta onneksi se ei ole kovin esillä. Viiden ja puolen vuoden takaista lookkia ei nimittäin enää jaksa kovin paljon vieraille esitellä. :D

Haaveissa olisi päivittää tätäkin huonetta, sillä samaa päiväpeittoa olemme katselleet ihan sängyn ostamisen alusta asti. Haaveita on vain niin paljon etten tiedä mistä aloittaa, eikä budjettikaan ole valitettavasti rajaton.

Miltä makkari teistä näyttää? :)

2015-10-04

Uuden kodin olohuoneessa

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan karmeat, muutimme uuteen kotiin ja tein ihan järkyttävät määrät töitä. Illat kuluivat siivotessa, purkaessa tai seuraavan päivän hommista stressatessa, mutta nyt tilanne on onneksi rauhoittunut, ainoastaan sormiin sattuu kaiken sen siivoamisen jäljiltä. Saimme muuton hoidettua kohtuullisen hallitusti ja nyt sitten parhaillaan asetumme uuteen kotiin. Uusi koti on edelleen vuokrakaksio, mutta aika tilava ja kodikas sellaiseksi! Melkein viisitoista uutta asuinneliötä ja kaksikerroksinen olohuone saavat asunnon tuntumaan tosi avaralta, ja nyt meille mahtuu jopa työpöytä! :)


Ennen meidän muuttoa asuntoon vaihdettiin lattiat ja seinät maalattiin – saimme siis yllätyksenä ihan kivan värisen harmahtavan laminaatin! Onneksi myös beige korostusseinä maalattiin valkoiseksi, se olisi nimittäin tummentanut olohuoneen ilmettä aika paljon. Ollaan tyytyväisiä, vaikka muuttopäivänä vähän hirvitti tulla katsomaan asuntoa ensimmäistä kertaa sellaisena kuin se oikeasti on. 

Veikkaan että sisustus elää vielä, ainakin uuden tv-tason haluan jossain vaiheessa, samoin nojatuolin.   Myös matka sohvalta telkkarille näyttää tosi pitkältä, mutta jotenkin en haluaisi sohvaa laittaa ihan keskelle lattiaakaan, se on nimittäin nytkin vain n. puoleksi seinää vasten. Saa nähdä! Tykkäisin, että sohvan ja tv-tason välissä oleva matto sitoisi kalusteet yhdeksi kokonaisuudeksi mutta en tiedä onko se tässä mahdollista.

Punaiselle metallilipastolle ei löydetty mitään järkevää paikkaa, joten se on olohuoneen nurkassa  kukkapöytänä riitelemässä muun sisustuksen kanssa. Tutut romppeet täällä meidän olohuoneessa kuitenkin on ja näkymä sinällään aika ennalta-arvattava. :D Vitriinikaappi on koottu kahdesta Jyskin Asaa-vitriinistä, joista toisen ostimme edellisen asunnon minikeittiöön ja nyt tänne uuteen asuntoon muuttaessa päädyimme ostamaan toisen, kokoamaan ne päällekkäin ja vaihtamaan vitriinin kirjahyllyksi. 


Ideaparkin kukkamyymälässä näytti vielä eilen olevan viherkasvit -50% ja ostin hauskan värisen ihmepensaan sekä liuskearalian alle kahdella kympillä. Ihmepensas vaihtaa väriä huoneen valoisuuden mukaan. Nyt olohuoneessa on kuusi viherkasvia ja voisin adoptoida omasta mielestäni vielä muutaman... Pihallekin menin ostamaan kolmea erilaista sipulikukkaa eilisillan nettishoppailuhuumassa. Saa nähdä osaanko niitä oikeasti istuttaa ja olenko jo ihan toivottoman myöhässä. 

Tänään on muuten ruotsalaisten perinteinen kanelbullens dag eli korvapuustipäivä, ja minullakin on tarkoituksena leipoa pieni satsi gluteenittomia korvapuusteja illaksi. Tärkeä perinne! ;)

Mukavaa sunnuntaita ja leipokaahan tekin korvapuusteja! 

2015-09-20

Muuttoa ja muuta haipakkaa

Toivoin syksyksi paljon töitä, ja nyt näyttää vihdoin siltä että saan niitä tehdä noin kokopäiväisen opettajan verran. Työt on kahdessa tai kolmessa (riippuu miten laskee) paikassa, joten säätämistä ja ympäriinsä ajelua tulee paljon. Parilla viime viikolla olen aloittanut kolme kurssia ja ensi viikolla alkaa yhtä monta, haipakkaa siis riittää ja uusien ryhmien edessä saa aina laittaa itsensä likoon. Ja samaan aikaan kun uudet asiat, kurssit, sanavarastot, sähköpostitulvat, post it -laput ja käytännön kommervenkit valtaavat sekä kalenterin että ajatukset, muuttolaatikot valtaavat pikkiriikkistä asuntoamme ainakin yhtä kokonaisvaltaisella otteella. Reilun viikon päästä on  sitten muuton aika – näppärästi tietenkin samana päivänä kun minulla on 12 tunnin työpäivä... 


Tänään oli tarkoituksena pestä sauna, ikkunat pesimme loppuun eilen. Niitä nyt ei onneksi montaa ollutkaan, mutta parvekelaseissa on niin tiukkoja sadevesipisaroita että joudun hieman katsomaan sormieni läpi sinne suuntaan. Kokeilimme ensin fairyllä, sitten tuulilasinpesunesteellä, sanomalehdelläkin yritin rapsia pisaroita pois ja vaikka mitä... Ja minä kun olen sentään pessyt ikkunoita joskus jopa työkseni! ;) 

Tavaroita tekisi mieli jo pakata kauhealla vauhdilla, mutta pitää malttaa vielä hetki ja pakata vasta sitten kun asioita ei oikeasti enää tarvitse koko aikaa. Aika tyypillistä olisi esimerkiksi pakata kaikki astiat ja olla nälässä viimeinen viikko... 

Nyt on kuitenkin haipakkaa (ehkä loppujen lopuksi enemmän henkistä kuin fyysistä – niin paljon kaikkea uutta opeteltavaa!) ja yritän saada arjesta poistettua ylimääräisiä asioita. Koruhommat on olleet vähinä ja niin on nyt tämä valokuvaaminen ja kirjoittaminenkin. Treenitkin on ollut lähinnä pomppimista skannerilta tietokoneelle ja takaisin. Siis kai kaikilla muillakin 150-senttisillä on skanneri mahdollisimman korkean hyllyn päällä? 

Luultavasti uuden asunnon myötä sitten saan kirjoitettua enemmän sisustuksestakin – en oikeastaan malta enää odottaa uutta kämppää ja sitä, että pääsen miettimään sisustusta ihan alusta alkaen. Samoilla kalusteilla ja tavaroilla toki, mutta jospa ne 15 lisäneliötä toisi myös uudenlaisia mahdollisuuksia vanhoille kamoille. :)

Nyt pitäisi vielä laittaa yksi koneellinen pyykkiä pyörimään, toivottavasti alakerrassa ei olla iltaunisia. 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja huomenna alkavaa viikkoa! 

2015-09-12

Tumpelo testaa joogaa

Käyttämässäni kuntokeskuksessa on syksyn uutena ryhmäliikuntana alkanut jooga, jota hinguin kokeilemaan toisella kerralla. En ole ihmisenä kovin zen, mutta en toisaalta myöskään hyppy-pomppu-jumppien ystävä vaan jotain siltä väliltä. Kaikkein mieluiten kulutan kuntosalin painoja. Pilates on tähän asti ollut kivoin kokeilemani ryhmäliikuntatunti ja käytyäni siellä säännöllisesti on  ollut kiva huomata että voin kehittyä jossain lajissa. Yritän unohtaa koululiikunnan traumat siitä että olin aina huonoin enkä lopulta edes yrittänyt. Pilateksessa saan nykyään tuntuman paremmin sinne minne se kuuluu saada ja keskivartalon lihakset kiittävät. Salaa haaveilen sikspäkistä (en kyllä tiedä missä sitä kenellekään esittelisin...) ja tavoitteena on nyt taas käydä säännöllisesti jouluun asti kurittamassa vatsa- ja selkälihaksia pilatestunneilla. 

Hinguin kokeilemaan joogaa koska käyn välillä ylikierroksilla eikä toinen rauhoittumis- ja keskittymishetki viikkoon tekisi pahaa. Saatan hötkyillä sinne tänne saamatta mitään aikaan ja jopa tunnin paikallaan istuminen on välillä tuskaa. Nyt olen alkanut kirjoittaa myös seuraavan päivän to do -listoja – ehkä sillä saan yöllisen ajatuksenjuoksun rauhoittumaan.


Ensimmäinen kokemus joogasta oli ihan hyvä ja aion mennä toistekin. Pilateshengityksestä joogahengitys eroaa siten, että sekä ulos että sisään hengitetään nenän kautta. Pilateksessa uloshengitys tapahtuu suun kautta ja saan hengitysparin kestämään kauemmin. Tämä oli vähän hankalaa, ja hengitin varmasti välillä pilatesmaisesti. Ehkä riippui ohjaajasta, mutta myös ohjeet hengitykselle olivat vähän epäselvemmät välillä. Ei koko aikaa. Se, mikä yllätti, oli että joogassa nopeus oli suunnilleen sama kuin pilateksessa, välillä nopeampikin. Pilateksessa harvemmin tehdään varsinaisia sarjoja, mutta joogassa ainakin alkuun oli sarjat. Ne on niitä mun heikkoja kohtia; en mitenkään muista miten missäkin välissä juuri äsken tein, vaan tarvitsisin suulliset ohjeet koko ajaksi. Mieluiten myös katsoisin koko ajan mitä ohjaaja tekee, mutta pää alaspäin sekin on hieman haastavaa. ;)


En varmasti osannut käyttää hengitystekniikkaa ekalla kerralla oikein, koska pilatesharjoitukset tuntuvat mielestäni paremmin kaikkialla vaikka oletan että vaikutus voisi olla suunnilleen sama. Ehkä en myöskään osannut jännittää oikeita lihaksia? Muutama rangan suoristus jäi myös epäselväksi; miten ihmeessä ranka suoristetaan jos seisot eteenpäin taipuneena kädet maassa? Tumpelona kaipaisin että ohjaaja kiertelisi tarkistamassa asentoja ja antaisi vähän henkilökohtaisempaa palautetta, nyt jäi rangansuoristukset tekemättä kun en niitä tajunnut. En myöskään ihan kaikille rautakangille uskaltaisi tuota suositella, sillä ohjeina oli esimerkiksi ottaa kahdella sormella pottuvarpaista kiinni. Haastavammatkin vaihtoehdot annettiin, mutta entä jos sormia ei vain saa varpaisiin asti? Erilaisissa venytyksissä käskettiin myös rentoutumaan – ei ainakaan minulta ihan noin vain onnistunut kun jalat huusivat ennemminkin halleluujaa edellisen jalkatreenin jäljiltä. :)

Tästä joogasta jäi kuitenkin ihan hyvä mieli, mielestäni henkistä höpinääkin oli sopivissa määrin. Jooga loppui loppurentoutukseen ja hyvän yön toivotukseen, heh, puoli yhdeksältä illalla. Itse harkitsin vielä tuolloin että jäisinkö tekemään myös salitreenin, mutta en halunnut menettää rentoutunutta oloa (ja oli nälkä). Aion ehdottomasti käydä tunnilla toisenkin kerran, eihän sitä tiedä vaikka rangan suoristuksetkin selviäisivät jollain kertaa. Joogassa ja pilateksessa vaikuttaisi olevan samaa ainakin se, että liikkeisiin pitää keskittyä täysillä eikä ajatusta saa päästää harhailemaan. Tekee hyvää tällaiselle hööhöilijälle. 

Oletko sinä harrastanut tai kokeillut joogaa? Uskaltaisitko mennä testaamaan?